Valokuvatorstain haaste on "eteenpäin"
Kuvassa eteenpäin kierrätykseen on lähdossä käyttökelpoista tyttöjen vaatetta. Myös poikien vaatteita on tyrkyllä- molempia olisi riittävästi. Niitä voi kyselläkin.
Lastenvaatekierrätys on ehdottomasti ekoteko !

Nämä ovat minun kierrätyslinkkini, vielä kerran. Haasteeksi pyydän sinua miettimään omia ja mahdollisesti kommentimaan ja kirjoittamaan niistä muillekin.


1) Kassissa on minusta parasta mahdollisuus tarjota myös palveluksia.
Itselläni siellä on nyt kuukauden ollut tyrkyllä arkipäiväisiä ekotekoneuvoja (kukaan ei ole kysynyt ; ) ja lainattavaksi Toivelaulukirjoja. Itse olen kysynyt lainaan Anime DVD-levyjä ja saanut spotify- musiikinkuunteluohjelman kutsun.

2) Netcycler puolestaan on uudempi ja nimenomaan tavaroiden keskenään vaihtamisen foorumi. Siellä on paljon vauvantarvikkeita, kirjoja ja nyt kokoajan lisääntyvästi kaikenlaista muutakin. Itse listasin sinne kilpailun innoittamana mm. vanhoja CD-levyjäni ja lierihatun, josko niistä joku löytäisi omansa. Kymmenen tavaraa listannut osallistui arvontaan mm. Globe hope-nettikauppaan.

3) laitoin talviurheilupaketin kts.kuva) kohtuuhintaan nopeimmalle noutajalle Helsingin monikkoperheiden kirpputorisivuilla- siellä lastentarvikkeet tekevät hyvin kauppansa. (ja tavaroita ei tarvitse yleensä postitella, koska myyjä ja ostaja on yleensä Helsingistä)

4) Huuto.net:issä olen vaihtanut lähiaikoina untuvatakkini mustaan, kun edellisen väri ei oikein sopinut- hinta postikuluineen oli kohtuullinen ja tavallaan kyseessä oli vaihtokauppa vaikka takit eivät menneet päittäin. Olen tehnyt siellä hyviä kauppoja saaden 57 positiivista palautetta. Olen ostanut sieltä mm. tukevat keittiötuolit, peilit, repun ja kännykän. Myyntiin on mennyt ylimääräisiä astioita ja kaikenlasita lapsilta iämukaisesti ohimennyttä.
Itse en ole koskaan käyttänyt hintavarausta, koska tarkoituksenani on saada tavarat vain eteenpäin. Yhteenkään kauppaan (joita on varmasti miltei tuplat vielä saatujen palautteiden määrä) ei ole liittynyt pettymystä tai huijausta.

5) Helsingin eläinsujeluyhdistyksen kirpputori on tuossa lähellä- uskomatonta, millainen marketti. Sieltä löytyy helposti mukaan tarpeellista (varsinkin lapsille) ja sinne on voinut myös viedä hyvällä mielellä tavaroita eteenpäin.

6) Työpaikkani on iso "yhteisö", jonka intrassa on ostetaan / myydään / annetaan palsta. Siellä sain etenpäin ison kirjasatsin vanhempieni kirjahyllystä kiroja, joita minulla ei ole mahdollisuus jatkossa säilyttää.

7) Sitten on ne vakkariperheet, joiden kanssa "kierrätysrinki" on syntynyt. Jostain olemme saaneet mm. vaatteita ja toisaalle laittaneet eteenpäin.

8) Kierrätyskeskus on jäänyt minulle vähän vieraammaksi, mutta mielessä on, että siellä pitäis pistäytyä.

Pakkaus, rasia, kotelo.... tänään niitä on sattumoisin tullut eteeni useassa yhteydessä. Heti aamulla päätin viedä kierrätyskartongit. Kartonkien kierrätys on minusta yksinkertaista ja suoraa hyödynnettävää tuotetta. Mutta vaikka se olisikin kokonaan kierrätettävää huomasi, että minun kierrätysatsissani oli paljon kartonkipurkkeja, joita olisi voinut vielä käyttää uudelleen. Naapuri vei hetken aikaa maalle kanalaan kananmunakennoja meiltäkin. Itselläni oli mummolassa hiekkaleikkimuottina muovinen 10 munan rasia, joka on kestänt vielä omien lastenikinleikkeihin. Irtomunia ei enää ole helposti saatavilla. Kananmunakennot sentään menevät sekä biojätteeseen että kartonkikierrätykseen, mutta sittenkin niitä voisi hyvin käyttää sellaisenaan monta kertaa. Maitopurkkeihin voi pakastaa marjoja. Puuroryynipurkkeihin voi pakata vaikka itse kuivattamiaan korppuja jne. "Niksipirkan" ideoita on varmasti vaikka kuinka.

Työpaikallani on tehty muuttoa. Hyvästä lootasta esimerkki on muutossa käytettävä Lainalaatikko. Niihin on kätevä ja "turvallinen" pakata ja niiden siirtely on helppoa. Ei ole riesana putoilevat pohjat, eikä muuton jälkeen hillitön pahvilootien hävitys. Muutossa kuitenkin huomaa, mitä nurkkiin on kertynyt. Meillä on kaapillinen eväsrasioita... pitäisikö ne heittää menemään vai jakaa jokaiselle määräyksellä, että on pakko keksiä uusiokäyttöä ; ) Itse käytän tyhjentyneitä Oivariinirasioita eväille. Käytämme niitä myös pakastamiseen ja muuhun elintarvikkeiden säilytykseen.

Yhteishyvälehdessä on banaaninkuljetukseen sopiva banaanin muotoinen rasia. Banaani on mainio eväs, mutta toki herkästi litistyvä. En kuitenkaan suosi banaanirasiaa, eihän siihen taida edes sopia reilun kaupan banaanit- niillä kun ei taida olla täsmällistä käyryysvaatimusta, kuten kilpailijallaan. Viimeinen pakkausjuttu, johon tänään törmäsi on HS:n nettiuutisissa Plup-pulloon liittyvän kritiikin muodossa. Tässä linkissä juttu http://www.hs.fi/talous/artikkeli/S-ryhm%C3%A4+haukkuu+Lindforsin+ymp%C3%A4rist%C3%B6pullon+Lindfors+haukkuu+S-ryhm%C3%A4n/1135239938648?ref=rss. Itsekin ihmettelin erikoisen pullon kierrätettävyyttä. Minä en kyllä vettä myöskään pullotettuna osta. Hanasta saa mukaansa omaan pulloon hyvää janojuomaa.

Kiitos eilisestä kommentista. Juuri äsken kävin keskustelua taloyhtiömme talkoissa ja näkemykseni ovat kyllä melkolailla erilaisia. Olin kuin Jeesuksen nähnyt herännäinen, kun puolustelin valintojani ja tekemiäni ehdotuksia. Netistä löytää niin hyvässä kuin pahassakin niitä, joiden kanssa voi olla samaa mieltä ; )

Siis meidän taloyhtiöön ei tule kartonkikeräystä paperinkeräyksen yhteyteen. On niin paljon kuulemma muutakin tekemistä, kuin haisevien jätteiden kanssa puuhastelu. Jätteiden kierrätys kotioloissa on liian vaikeaa, kun ei ole riittäviä lajittelutiloja. Tiskikaaapin alla säilytetään ilmeisen tarpeellisia tavaroita. Ja kun ei kerran lapset viitsi lajitella, niin ei sitten aikuisetkaan ???

Naapurisovun ylläpitämiseksi jäi mahdollisuudekseni vain kertoa, miten itse toimin. Sehän se ideologiani tähänkin asti on ollut...

Lapseni voihki, kun taas kaadettiin kaksi (viimeiset jäljellä olevat) puut. Tonttimme on tiivisti rakennettu ja valtaviksi kasvavat vaahterat ovat minunkin mielestäni väärässä paikassa. Nyt tuija-aita kasvaa tasaisemmaksi ja tuuheammaksi, mutta sittenkin. Pari hiilinielua on nyt vähemmän.

On niin vähän asioita joihin voin vaikuttaa, se on tietysti tosiasia... sitäkin suuremmalla ylpeydellä kuitenkin pidän kiinni niistä asioista, joita voin itse toteuttaa.

Päivän pisara on jälleen kirjasto. Se on niin upea juttu. Kirjastossa voi luontevasti jatkaa lainaamista ja kierrätäämistä myös kirjojen ja lehtien ulkopuolelle. Tämä kuva kirjaston innovaatiosta: Jätä tarpeeton kassi palautusautomaatin kohdalla ja ota mukaasi kierrätyskassi lainausautomaatilta. Joissain kirjastoissa on myös ollut lahjoituslaatikko, johon voi tuoda ja ottaa vapaasti kirjoja.

Perjantaina olisi ilmastotalkoot pe 5.9 klo 14-18 ja la 6.9 klo 10-16 Kolmen sepän aukiolla. http://www.ilmastotalkoot.fi/. Innostuin varsinkin, kun huomasin,että siellä voi ladata kännykänakun pyöräilemällä. Mistä sellaisen laturin saisi kotikäyttöön, kesällä oikeaan pyörään ja talvella kuntopyörään. Tilaisuutta järjestämässä on mm. http://www.demos.fi/. Talkoisiin osallistuvat markkinointi- ja mainostoimistot, kukin vuorollaan jostain konkreettisesta toimenpiteestä vastaamalla.

Perjantaina olisi myös taimipäivät Töölössä Stänbäckinkatu 8, jonne voi tuoda lahjoituksena kasveja, vaihtaa niitä sekä ostaa. Maatiaislajit ovat usein parhaita ja ainakin niiden ympäristökuorma on kohtuullisempi, kuin kasvihuoneessa kasvatetun tai ulkomailta rahdatun kasvin. http://www.maatiainen.fi/ajankoht.htm.

Molemmat menovinkit löytyivät Kirkko ja kaupunki lehdestä.

Luonto alkaa olla todella syksyinen. Tässä kuva työmatkapyöräreitiltäni. Osmankäämi on yksi arvokas kasvi, joka on meidän perheessä kaikkien suosikki. Minulla on sellainen keraamikon tekemässä teemukissanikin.

Tänään sain teeman työkaveriltani. Hän kertoi tutustaan, jolla oli yhteyksiä erääseen ekoyhtiesöön. Niinpä nyt lähden tutkimaan, mistä hän oikein puhui : http://www.info.uta.fi/kurssit/a9/ekot/index.html ja http://4g.rihmasto.fi/ Kiertelin katsomassa sivustoja ja täytyy todeta, etten minä ole läheskään äärimmäinen (jos joku on niin edes ajatellut). Ehkä siinä tosiaan olisi vaihtoehtoista lomakohdetta...

Tämä oli kuitenkin ehdottoman hyvä http://wiki.rihmasto.fi/Etusivu

Kuvassa on lasten iltapalasta tekemä ekologinen kukka asetelma. Samlla he pitivät pölötystä ympäristöasioista

Sateinen on vaihtunut ja aurinko pilkistelee.

Vesisateessa oli kuitenkin lämmin heti aamusta ja pihalla tuli luettua lehti, kaverina katoksessa oli riippukeinussa kapaloituna yksi ipana. Siinä taisi olla hänelläkin mukava laskea räystäältä tippuvia pisaroita ja hiljentyä vaahteranlehtien alla.

Vetisestä teemasta toiseen. Saippuasta on ollut puhetta. Olisikohan ollut keskiviikon HS:ssa ensin juttu, että palasaippua on ekologisen valinta. Sitten pieni mielipide, että myös nestesaippuat voivat olla ekologisia ja kätevämpiä pikkulasten perheissä. Hygieniasyistä varmasti myös vessoissa, joissa on useita satunnaisia käyttäjiä- on nestemäinen vaihtoehto mainio, mutta meilläpä vaihtuu saippuat palamalleihin. Ehdottomasti. Katselin luomukauppojen tarjontaa ja hintakin sai vakuuttumaan. Tähän asti olen käynyt täyttämässä pumppupullot Ruohonjuuressa. Toivottavasti minulla on tallella vielä saippuakupit, niitä ei olekaan aikoihin käytetty... Samalla voisi innostua katsomaan koko kylppärin kaapin. Sinne en olekaan vielä jokatoinen pois operaatiotani päässyt toteuttamaan. Sieltä voi löytyä vaikka mitä kivaa, niin että heippa...

Päivän kuvapläjäys on hullunhauska tilkkuteos. Siinä on samassa opasteessa mahdollisuus yrittää säästää luonnonvaroja kierrättämällä ja suojata ympäristöään kuljettamalla sorttiasemalle muualla mahdollisesti haitallisetkin jätteet. Tai sitten voi muistella entisiä lumisia talvia Ylläs centerissä, joka varmistaa että ilmastonmuutoksen vuoksi lunta ei tule kohta jatkossa enää Lappiinkaan...

Kesällä kauppojen asiakaslehdet tulevat näköjään päivän väliajoin. Kiva niin, koska silloin ei ole samanlaista kiirettä selata lehtiä läpi. Pirkka on osannut laittaa pistetiedotteensa ilman muovilisäystä (josta olenkin aikasemmin jo marmattanut ja varmaan laittanut myös tänne saamani dipadaapaa vastauksen). Sen kunniaksi poimin vähän ymppäjuttua siis uusimmasta Pirkka-lehdestä.

Kesko on kehittämässä lehden mukaan valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) kanssa ostoksiin hiilijalanjälkimerkintää kuluttajien käyttöön.

Sitten juttu otsikolla "Vihreää tankkausta", jossa VTT:n erikoistutkija yrittää avoimesti kyllä selittää jälleen biodiesel asiaa. "Ei ole mitään ympäristölle kokonaisvaltaisesti hyvää tapaa tuottaa biopolttoainetta"... kuitenkin nyt tarjolla oleva on sikäli entisiä parempi, että sen käyttö vähentää päästöjä.

Pirkka-lehdessä on myös iso juttu Ilma-vesilämpöpumpusta... tekniikasta kiinnostuneelle varmasti kiinnostava juttu. Minä taidan jo vähän potea ympäristön suojeluväsymystä. Aina ei jaksa olla niin perusteellinen. Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut, ei meidän keskuslämmitetyssä rivarissa olisi yhdessä asunnossa ilmalämpöpumpusta suoranaista hyötyä. Voihan sitä aina varovasti koko rivin naapurustolta joskus kyselläkin, mutta asia kerrallaan. Nyt olen jo ehdottanut lämpökuvauksia ainakin omaan pohjoispäädyn asuntooni sekä yhdistettyä paperien ja kartonkien keräilyastiaa. Siinä on yhteen kokoukseen jo tarpeeksi. Onhan sitten vielä tietysti varauduttava keskusteluun asuntojen huoltoajosta yms.

Oletteko löytäneet enää hyviä porkkanoita. Vaikka miten ostaisimme luomua, niin ovat parhaammassa tapauksessa mauttomia- pahimmassa tapauksessa kamalia kitkeriä ja kieltä suorastaan puuduttavia. Palautin yhdet italialaiset LUOMO porkkanat kauppaan. Nyt tuo luomo on meillä "hauska vitsi" niin ikimuistoisen kamalia ne porkkanat olivat. Siis etsintäkuulutus ihanista mehukkaista ja makeista porkkanoista !!! Ohessa blogilinkki samasta aiheesta http://blog.qkaasu.com/2007/08/23/jb-testaa-luomuporkkanat/

Heippa kaikille helteisille uima-altaille. Tänään pyöräilin vanhan polkupyörän uuteen kotiinsa. Kyllä se oli hyvä ajokki ja toivon, että silä vielä riittää ketjua poljettavaksi.

Kännykästä hajosi handsfree. Siinä sitten pohtimaan, että säästääkö luontoa ja olla ostamatta uutta-vai säästyäkö mahdolliselta sätelyltä ja hankkia uusi. Esimerkinkin vuoksi päätin hankkia uudet, kun olen jo nappeihin tottunut. Entisestä nappi löystyi johdostaan, muuten olisi käyttökelpoinen, mutta ei kannata korjata. Nyt kun sitten sain uudet, niin mukana tuleva muovin määrä oli pöyristyttävä... vielä näyttää olevan varaa moiseen.

Vielä ystävänikirjasta. Tulleista kirjoituksista huomaa, että osa on nuorten tttöjen vastauksia. Olen linkittänyt kirjan myös lemmikki.se sivuille, jossa minulla on lasten kanssa otetut virtuaalilemmikit. Heillä kun on niin hirvittävän kova lemmikkieläimen hoitohinku ja minua eläinhuusholeissa alkaa silmiä kirvellä : ( Vastauksista näkee, että lapsoset vastailevat omalla tavallaan. Jos et ole vielä käynyt , niin käyhän. Linkkisivustalla on linkki.

Blogger ei anna nyt lisätä kuvaa- eipä minulla mitään varsinaisesti ollutkaan mietittynä, joten tänän mennän ilman kuvavirkistystä.

Heinäkuu ja mansikkamatka kimppakyydillä. Marketin hinta poimittuna olisi ollut alle 5€/ kilo. Nyt poimimme 5€ kilohinnalla, onhan se elämys. Se on niin vaikea maksaa oikeaa hintaa työstä. Pohdimme millä hinnalla kukin olisi oikein työnään mansikoita poiminut. Mikä työ on ollut ennenkuin mansikat ovat edes poimittavissa. On extremeä kun syövinään kädestä suuhun.

Jossain oli juttua, kuinka ..,99 hinnat ovat uudelleen hiipineet markkinointiin, entä sitten pakkauskokojen vaivihkainen pienentäminen. Vesipullossa ei ollutkaan litraa vaan 95ml.

Vesipullo saa myös kertakäyttötuotteena minulta sormen heristelyn. Usein etiketit ovat myös luvattoman huonosti kiinnitettyjä. Ilman etiketin ehdjää viivakoodia taas ei palautuspanttia saa takaisin. Entä palautus into sitten. Ei viitsi edes pullojen keräilijät niihin puuttua, jos etiketti on kassin pohjalla mennyt huonoksi- entä sitten sateessa...

Hyvä yritys palpa, mutta palautuspullot eivät vakuuta minua. Ostan pullon, jota täytän itse. Niinkauna kuin juotavaksi kelpaava vettä hanasta tulee. Limuja en osta muutenkaan.

Hesarissa on taas ymppäjuttua vaikka miten. Voisin kommentoida vieraskynän kirjoittajia Ritva Kuusistoa ja Anki Pulliaista "Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi" tai Antti Karjalaisen "sosiaalinen yrittäjyys tarkasteluun". Heta Ängeslevän jutussa taas kiinnitetään huomiota "Yli miljoona suomalaista elää terveydelle haitallisessa melussa", joka on 55 desibeliä. Vapaa-ajan desibeliraja on 85. HS:n pikku-uutinen kertoo, että Vanhasen mielestä työaikaa on pidennettävä. Käyn kommentoimassa blogia, jos siihen on mahdollisuus.

Halosen nättely ja akvarellipuisto Amos Anderssonin museossa edelleen menolistallani.

Mielipiteessä ajokortiton isä toivoo "Turvaistuimia busseihin" Sunnuntaisivuilla espanjansiruetanan torjunnasta meillä ja muualla on Ritav Lisa Snellmanin juttu ja kaiken kruunaa Meri Valkaman Talousisvun juttu "Viherpesu kiillottaa saastuttajan imagon"

Kaiken tämän jälkeen painun pihalle, lajittelen varastoihin kertyneet kukkapurkit vielä ja teen muutaman retken lähikirppikselle ja UFF:n laatikolle. Raivatessani eilen illalla tilaa uuden pyörän sisävarastointiin huomasin, että varastossa odottelee kierrätykseen menevää kamaa. Kuva on lomareissumme kauppamuseosta. Millaisia mielikuvia säilyneestä tavarasta saakaan.

Eilen oli 25vuotta vanhasta, 21-vaihteisesta pyörästäni etkumi puhki. Ulkokumikin oli jo aikansa elänyt... Siitäpä tietysti - minun tuumasta toimen luonteenlaadullani - polkupyörän hankintaan. On koeajettu hybridistä mummopyörään... Uusi ajopeli, joka esittäytyy kuvassa, on nyt terassilla ja odottelee virittelyä: matkamittari, lamppupidike, mäkikahvat ja pulloteline.

Ajattelin, että jos tässä kovastikin lähtee hinnat nousemaan, niin on sitten loppuelämäksi minulla ainakin ajopeli. Jos hintojen nousussa voisi olla jotain hyvääkin, niin ehkä se, että bensan koventunut hinta on vaikuttanut loma-autoiluun. Minusta asia on hyvä. Lapsillakin on vähemmän kähinää, kun takapenkkiläiset pääsevät liikkumaan itse.

Enkä minä siitä vanhasta pörästä taida kuitenkaan heti luopua. Kyllä siitä on vielä pyöräksi, vaikka ei enää ihan niin ajovarma enää olekaan. Siksi ostin kuitenkin uudet etukumit, jotta sillä voin vielä tarvittaessa ajella. Tai ainakin saan pyörän vietyä eteenpäin- lopulta vaikka uusiks verstaalle.

Mylläsin muuten jo vähän pihassa kasvimaatakin ajatellen. Nyt minulla on aurinkoinen salaattipenkki, sekä laajennettu kaali- ja kurpitsamaa. Vielä syksyllä lisää multaa, niin keväällä on hyvä taas yrittää. Ehdinhän nyt saamaan vähän kokemusta tämän kokeiluni perusteella.

Nyt se löytyi... upea jätteiden kierrätysasema. Tammistossa on koko rivi, jossa kerätään pienmetallia, lasia, paristoja, kartonkia, paperia ja vaatteita. Pisteissä on myös roska-astia muovipusseille. Kuva on YTV:n sivuilta. Eilen viedessäni paikalle puolen vuoden ajan kertyneitä pienmetalleja (yksi reilu muovipussillinen) paikalle saapui samalla alueen siisteydestä huolehtiva henkilö, enkä siksi nyt kehdannut ruveta astioita kuvaamaan ; ) Astioiden ulkopuolelle oli tuotu metallinen kynnysralli, joka olisi ollut vielä ihan käyttökelpoinen sekä ruostunut pientavarakärry ja minulta kaksi ylimääräistä kattilan kantta, jotka eivät mahtuneet sisään astioihin. Kuulin, että paikka käydään tarkistamassa aina perjantaisin ja maanantaisin, ettei astioiden ulkopuolelle kerry tavaraa.

Toivoisin, että keräysmahdollisuuksia tulisi enemmän.YTV:ltä olen kuullut, että keräyspaikkojen suhteen on hankaluuksia, kun on saatava maanomistajan lupa keräsastioita varten. Nyt kun läheinen kioski, jonka luona kartonki ja lasikeräys ovat, meni konkurssiin- on tietysti taas vaakalaudalla, miten käy tontilla olevan kierrätyspisteen... Ihemettelen, ettei kaupoille voida tehdä asiaan liittyen velvoitetta (kuten paperin suhteen keräysvelvollisuus on lehtien tuottajilla).

Kyllä ollaankin ulkoiltu. Koko olemus on hyvässä hapessa, sauna ja puhtaat vaatteet tekisivät koko joukolle nyt hyvää. Innokkain jalkapalloilija lähti vielä pelirupeamansa jälkeen kaverin kanssa syöttelemään. Saldona hänellä oli kaksi maalia, muutama maalisyöttö, yksi reilun pelaajan vihreä kortti. Joukkue pelasi kaksi tasapeliä 0-0 ja 1-1 sekä neljä voitokasta matsia. Kaikki mukanaolijat saivat diplomin, mitalin, namipussin, jalkapallokerholta lehtikassin sekä kortin, jolla urheiluliikkeestä saa hakea treenipallon. R-kioskillakin on tarrojen keräyskampanja, jossa tietyllä summalla ostettuaan saa ilmaisen pallon. Tämä lienee sitä yltäkylläisyyttä, josta meillä on helpostikin varaa antaa toisesta päästä "turhia" tavaroita eteenpäin. http://blogini-mun.blogspot.com/

http://www.uff.fi/ajankohtaista/index.php

Tänään näimme ääriään myöten täyden kartonkikeräyspisteen- lapseni sanoi heti sen nähtyään, että minä en saa ottaa siitä kuvaa. Kun yritin etsiä yhteydenottonumeroa paikan päällä lapsi oli taas "häpeissään". Sitten Metro-lehdessä lukijan lähttämästä mobiilikuvasta on palkinnoksi annettu leffaliput,lapsi-kultani luuli minun ottaneen kuvan ; )

Mutta jutun pääjuoni on siinä, että ihmiset kyllä tietävät jo, mitä on lajittelu ja ahkerasti osa sitä toteuttaa. Ketju ei saisi katketa keräilyvaiheessa. Sateessa virttyneet pahvit, joita linnut ym. levittelevät ympäriinsä muistetaan surullisen hyvin. Joku ehkä ajattelee, että ei viitsi enää nähdä lajittelun ja kuljettelun "vaivaa". Tänään kuulin myös, että Jumbosta oli etsitty metallinkeräys istettä.... arvatkaa ärsyttääkö, ettei kaupiaat eikä YTV ole saaneet laitettua niitä opasteita vieläkään !!!

Eilinen suhahti kuin lennossa. Tätä on mukava loma.

Kahden päivän aikana kertyy melkoisesti matskua, josta ajattelisin tänne kirjoitella.

Tänään HS:ssa on Kirsikka Moring:in juttu Siperialaisesta kongressissasta, jossa eniten huolta kannetaan Venäjän pieneten Suomalais-ugrilaisten ja samojedikielten kuolemasta. Jutussa tiivistyy itsellenikin tuttu asetelma: pitäisikö tässä huolehtia nyt elävien mahdollisimman laadukasta elämästä, johon liittyy mm. oikeus omaan äidinkieleen (ei kuluta kummemmin mitään luonnonvaroja), vai surra samojen ihmisten kohtalona olevaa "suurten satojen tuhansien asukkaiden, ikiroudalle rakennetut öljykaupungit murenevat. Sulaminen myös rikkoo kuoren, jonka alta ilmakehään vapautuu 20 kertaa hiilidioksiidia voimakaampia metaanikaasuja. Kasvihuoneilmiö saa ennenäkemätöntä vauhditusta."

Ikiroudan päällä olevat öljyputket siis vaurioitunevat myös jään sulaessa. Eilen näkemäni elokuva "There Will Be Blood" oli monella tavalla vaikuttava, ei vähiten siksi, että siinä oltiin Amerikkalaisen elämäntavan yhdessä alkukohdassa. Elokuvassa omin käsin sitä öljyä kauhottiin... http://www.iltasanomat.fi/viihde/t/elokuvat/1491686 .

Öjystä sitten uusiokäyttöön. Ostin eilen Simple-kengät http://www.simpleshoes.com/fi/about/aboutIntl.aspx?g=about&pagename=abouthome. Pohjat ovat autonpyöräkumista... Valinta oli ekologinen ja kengät ovat hyvät, mutta aina voi jäädä miettimään, puuttuiko minulta tosiaan jotain. Joka ostoksen jälkeen (mieluummin tietysti ennen) mietin tarvitsenko sitä todella. Kotona viimeistään jo vähän ehkä kadunkin. Eikö lasten ehjät koulureput sittenkin vielä menisi yhden vuoden, vaikka niissä on ikään nähden liian lapselliset kuvat ?!

Mihin sitten menee ne tavarat, joita ei tarvita. Itse yritän huolehtia mahdollisimman hyvin tavaran kierrätyksestä. Toivon, että lasten pienemmille serkuille vaikka olisi kivakin yllätys saada oikeat koulureput leikkeihinsä (tuskin enää kukaan ekaluokkalainen lähtee ekaan koulupäiväänsä käytetyllä repulla, vaikka sitä voi kyllä miettiä, miksipä ei ?).

HS sunnuntai-osassa Janne Salomaa kertoo, että Tyynessämeressä on "Maailman suurin kaatopaikka", muovirojua ja -partikkeleita on puurona kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoisella alueella.

Eilen luimme, että nyt vettä on keitettävä Porvoossa. Tällä hetkellä meille vesi tulee Vantaanjoesta. Pyöräretkellä, katsoessani mutaiseen veteen, ihmettelen teknologiaa, joka saa siitä kuravellistä sen juomakelpoisen veden,-jota luojen kiitos hanasta tulee. Veden keittäminen vie energiaa, entä sitten kun sitä kuljetetaan muovisissa kanistereissa. Siinä on kekseliäisyydelle kyttöä, kun vesikanistereille ei ole kierrätysjärjestelmää. Palaan varmasti vielä juomaveteen usein tässä blogissa.

PS:klikkaa alimmat kuvat suuremmiksi, niin näet paremmin, mitä tarkoitin.

Pitkästä aikaa pilvinen aamu. Koleus ohjasi minut lukemaan aamulehden sisällä, mutta kun sohva on nt ikkunanurkassa ja vaahterat ylettyvät pitkälle yli pihan- voisi kuvitella olevansa jonkinlaisessa viherhuoneessa tai vilpolassa kuten minun isoäitini luona aamulehti luettiin.

Tänään "jokatoinen tavara pois"- puuhasteluni jatkuu pienen tauon jälkeen. Näin etukäteen ajatellen kohde on vaikein. Kodin sydän eli keittiö kätkee kaappeihinsa kapioita. Niiden tarkoitus on kulkea suvussa ja muistuttaa meitä omista juuristamme. Kuvassa on Arabian Krisiina-kahviastiastosta aamulla tekemäni asetelma. Tätäkään astiastoa ei usein tule kätettyä, mutta Kristiinan päivänä siitä juodaan toisennimen nimipäiväkahvit ja siksi se on tarpeellinen. Kaapeissa odottaa paljon muutakin vastaavanlaista. Onneksi saan apuja henkilöltä, jolla ei vastaavia tunnesiteitä säilöttyihin asioihin ole. Yhdessä katsoessamme tulee todella perusteltua, miksi joku tavara jää. Ensisijainen tarkoitus on saada tilat käytänöllisiksi, niin että kun jonkun esineen tarvitsee, sen myös löytää ja saa kohtuullisella tavalla otettua käyttöön. Toissijaisesti laittamalla tavaraa kiertoon toivon, että siten voin vaikuttaa pisaran osuudellani uuden tavaran valmistamisen tarpeettomuutta.

Lopuksi pari mielessä kävissyttä ajatusta: HS:ssä kerrottiin, että kaupngin katuverkoston alle rakennetaan keskusjäähdytsjärjestelmää, jotta ATK tilat ja toimistot yms. saadaan viilennettyä...ihan mieletön miten koko hommaan kuluu energiaa. Lepiksen http://lepis.wordpress.com/ kommentti "mieti, jos USA:n presidentiksi olisi tullut Al Core" laittaa tosiaan miettimään mikä kaikki olisi toisin. Miten muutamalla henkilöllä voi olla sellaista valtaa, jota voidaan käyttää monella tavalla. Jotenkin täällä on vallassa ollut kaikenlaista "Aatua" ja ihmiskunnan kärsimykset sitten sen mukaiset.

Poikkesin tänään Tiimarissa ja katselin hyllyjä vähän sillä silmällä, että meillähän on melkein yhden pikkumyymälän verran tavaraa ja alekorien verran lähdössä nyt tosiaan eteenpäin.


Onneksi tuossa lähellä on laadukas kirpputori, jonne lahjoittaessaan tai ostaessaan tulee tukeneeksi hylättyjä eläimiä http://www.hesy.fi/ . (Kuva on lainattu http://jaakotar.vuodatus.net/blog/398553)

Viikonloppuna juttelin Hanu Luukaisen http://www.hanneleluukkainen.fi/wp/ kanssa jätteiden lajittelusta, kun olen huomannut, että he ovat esimerkillisesti hankkineet myös metallikeräyslaatikon tyhjille eläintenruokapurkeille. Olen jo aikaisemmin pohtinut, josko siinä voisi yhdistää myös alueen asukkaiden kanssa. Tontti on senverran pieni, että mm. talvikunnossapidon vuoksi suurempi keräysastia ei sille tontille mahtuisi. YTV kuulemma on tehnyt aluekeräyspisteisiin liittyen uudistuksensa valmiiksi ja lupasin sitä kautta kysellä. Ainakaan YTV:n kotisivuilla ei metallinkeryspisteitä mainita http://www.ytv.fi/aluekerays/

Joka tapauksessa talon kulmalle on tullut siisti paperinkeräyskontti, nyt siitä ei ole kuvaa, mutta tässä entiset. Tällaiset roskien keräyspisteet, eivät todellakaan ole eduksi kierrätyksen kannalta. Vanhempieni luona on otettu käyttöön uudet Molok- syväjäteastiat. Niiden käyttöä he kommentoivat: Erillislukitut pöntöt ovat käytännössä hankalat, mm.liikuntarajoitteisille. Nyt jo pari eri astiaa on ollut rikki. Sitten kiinnostava näkökulma: Toisten mielestä dyykkaaminen on vastenmielistä ja siksikin varmasti em. astiat ovat lukittuina, mutta jos joku löytää jäteastiasta jotain, jolle vielä keksii käyttöä tai joku nälkäinen saisi dyykkaamalla lisäevästä, niin keneltä se on oikeastaan pois ?! http://www.perhosefekti.fi/ekologisuus.html#Dyykkaus

Tänään teemani on liittynyt korjaamiseen. Suutarissa tuli korjattua talvinilkkurien rikkoutunut vetoketju, yksiin kenkiin laitettiin uudet korkolaput. Lisäksi ostin punaista plankkia ja käsittelyn jälkeen kahdet kengät olivat taas siistimmät. Suutarilasku oli 35€.

Lapsen kännykän näppäimistä oli kirjaimet ja numerot kuluneet. Onneksi kyseessä on karvalakkimalli, johon on hankittu lasta miellyttävät lohikäärmekuoret huutonetistä 4€:lla ja on kelvannut kavereillekin esiteltäessä ; ). Nyt vanhat näppäimet tulivat hyvään käyttöön.

Polkupyöräni vaihteet lonksuvat ja kun viimekesänä huollatin pyörän, siihen liittyi kuitin mukaan 100km kampien kiristys (joka ei siis liitykään mitenkään vaihteisiin). Myyjä sitten lupasi katsoa, mistä vaihteissa on kysymys ja huomasi, että vaihtajat ovat kuluneet, ne pitäisi siis uusia. Samalla hän huomasi, että edellisvuonna ketjujen uusimisen yhteydessä vaihdetut keskirattaat ovat vääntyneet ?!? (en ole kolaroinut eikä ainakaan kotisäilytyksessäkään ole kolhiintunut, mutta omin silminkin vääntyneeltä näytti). Korjausmiehen ehdotus oli, että vaihteiden vaihtajat pitäisi siis uusia ja vaikka viime kesänä takakasettikeskiö juuri vaihdettiin, niin nyt vääntyneen pariksi pitäisi vaihtaa uusi, jotta kuluminen olisi ollut tasaista. Miksiköhän sitä ei sitten viimekesän huollossa ehdotettu ? Samalla kuitenkin vaihdettiin jarrulänget ja polkimet. Kesän 2007 huoltohinta oli 156€ ja kesän 2006 hinta oli 96€. Nyt ehdotetun remontin hina olisi n. 200€, mutta tietysti hän suositteli uuden ostamista... Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ehkä olisi syytä motivoida lähipiiri innostumaan pyörähuollosta. Se olisi oiva bisnes. En millään voi haaskata jo tekemiäni korjauksia ja vielä toimivia osia... eikä kyse ole pelkästän rahasta. Toisaalta taas jos kysymys olisi auton huollosta, ei 200€:lla taitaisi saada oikein mitään tehtyä.

Pyörän huolto ei saisi vissiin minustakaan maksaa mitään. Entä sitten kun kysmys on terveydenhuollosta ? Se on tietysti eri asia, koska sosiaali- ja terveysmenoja varten kerätään veroja...

Hyvää NUUKUUSVIIKKOA !!!

Jo perjantaina Marjut Lindberg kirjoitti HS:ssa heti pääkirjoitusten vieressä "Onko nuuka ihminen saita ja itara pihistelijä vai tarkka ja säästäväinen ?....vaikka luonnonvaroja haastava kulutus onkin kasvamaan päin, yksi muoti-ilmiö vetää toiseen suuntaan. Kaikenlainen tuunaaminen....on ekologisesti kannattavaa....Nuukuusviikolla yksi parhaimmista säästövinkeistä on kehoitus ryhtyä ajattelemaan kulutustaan. Ajattelu ei kuluta yhtän luonnonvaroja, mutta toteutuneet ideat voivat säästää niitä tonnikaupalla." Käy katsomassa hyviä ideoita:

http://www.nuukuusviikko.fi/ ja http://www.luontoliitto.fi/juttu/?p=9

sekä tuunausideoita http://puuhaamo.fi/kayttaja/Kierratyskeskus ja http://www.pirkka.fi/niksit

Huonekalujen kunnostusta ja kunnostettuja huonkaluja Hesassa myös: http://www.hel.fi/wps/portal/Sosiaalivirasto/ArtikkeliWCM_GLOBAL_CONTEXT=/fi/Sosiaalivirasto/Aikuisten+palvelut/Ty%C3%B6h%C3%B6nkuntoutus/Pakilan+Ty%C3%B6keskus

Eniro mainostaa, että nyt on taas puhelinluetteloita jaossa. Itse en saanut myytyä edellisiä, joten eivät siis kelpaa kiertoon. Nyt on aika laittaa siis postilaatikkoon lappu, jos ei halua toisia puhelinluetteloita.

Kerran kuussa teemme ison kauppareissun. Kuukauden aikana lisäksi tarvitsemme enää lähikaupasta tuoreita vihanneksia ja hedelmiä sekä maitoa ja leipää. Lista on tullut jo hyvin tutuksi. Kotipakastin on luonnollisesti melkoisen täynnä, mutta käytäntö on osoittautunut erittäin käteväksi. Mennessämme viemme tietysti kertyneet kierrätysmateriaalit.

Kun ostokset tekee kerralla (ja varsinkin vie lajitellut jätteet kerralla) huomaa, että pakkausmateriaalilla on todellakin väliä:

1. Ensimmäinen tavoite on välttää muovipakkauksia.

Lihatuotteet: olen selvitellyt mm. että eräästä marketista voi saada omiin pakkauksiin lihatiskituotteita. Se on aika vaivalloista, koska siinä astiat on toimitettava etukäteen, jotta saavat kuukauden ajaksi tarvitsemani tuotteet paketteihin. Nykyisin ostan lihatistkistä niin paljon kuin mahdolista, pakattuna vahvennettuun paperiin, jonka voi laittaa kartonkikeräykseen (paitsi suoraa kalaa vasten olleen osan). Jauhelihaa ei saa tiskistä, eikä kanaa varsinkaan. Se on ostettava sitten törkeen muovin kanssa. Lasten vuoksi meillä on ruokavaliossa myös lihaa, mutta sillähän ei kai voi ymäristöblogissa kehuskella.

Hedelmät ja vihannekset: Pakataan ilmeisesti säilyvyyden vuoksi palojn muoviin. Kuulemma valmiiksi pussitetut hedelmät menevät hyvin kaupaksi, miksei ole porkkanoiden yms. irtomyyntiä, kuten sipulien ? Luomua voi saada irtotuotteena. Ja kunhan vielä muistaisi ne omat kestopussit ottaa mukaansa.

2. Kartonki ja lasipakkausten (metallipurkkien) suosiminen, koska niitä voi kierrättää.

- Hunajaa ostan lasipurkissa, josta juoksevan hunajan siirrän puristettavaan purkkiin

- Nyt löytyi pirkka xylitolpurkkaa kartonki rasiassa, mutta xylitolia on vain 30%...

3. Hyvät kestävät kuljetuskassit. Citymarket saa kehut erittäin hyvistä, riittävän isoista kauppakasseista. Mietin vaan, että ne ovat melkoisen "mainostavia", mutta olkoon.

Tavallisesti lapsia ei oteta mukaan, vaan voivat olla tekemässä jotain mukavampaa, mutta tälläkertaa mukana ollut sanoo tuossa, että välillä hänellä oli siellä kurja mieli. Syy oli se, ettei hänelle ostettu "mitään" (muuta kuin ruokaa). Kaupoissa on tosiaan niin paljon houkuttelevaa....