R-kioskin keräilymerkeillä saaduissa pehmo-koiraleluissa on osassa ftalaattia http://www.r-kioski.fi/Takaisinveto.274.0.html. Nyt lelut pyydetään palauttamaan ja vastineeksi saa postitse uuden samanlaisen- myrkyttömänä. Lapset uiskentelevat suorastaan pehmoleluissa- ainakin meillä, vaikkei niitä ole ainoaakaan ostettu. Viimeistään siinä vaiheessa jos perheessä on täi- , kihomato- tai syyhytartunta sängyssä pyörivät pehmot alkavat hissukseen hävitä "eteenpäin".

Siistit ( ja mahdolliset em. syöpäläiset kun on tuuletettu, imuroitu tai pakastettu) pehmot sitten odottavat ankeina uutta kotia jätesäkissään. Kokemuksesta tiedän, että lastenkodissa lapset tarvitsevat oikeaa pehmeää syliä, pehmoja heilläkin on yllinkyllin. Ehkä ulkomaisista avustuskohteista löytyy joku oikea tarvitsija ?!

Mitenkä sitten ne tarinan alussa esiintyneet pehmokoirat, joiden ftlaatteja pienimmät ovat jo ehtineen pahimmassa tapauksessa unileluistaan nuoleskella ? Mihin takaisin vedetyt lelut joutuvat ? Onko riittävä hyvitys uusi samanlainen ?

Minkälaisia takeita on kaikista muista muotileluista ? Meilläkin lahjaksi saatu, pikkuinen muoviotus oli syntymäpäiväsankarilla kädessään kun nukahti...

Miten vahva oma näkemys on oltava, että pohtii edes lapsen kanssa onko kaikki sarjan hahmot saatava. Montako hahmoa riittää kivaan leikkiin ?

Keräily on kiva harrastus, olisi vaan löydettävä sellaista kerättävää, jonka ympäristökuormankin voi hyväksyä. Meillä kerätään mm. luontomateriaaleja ja karkkipapereita (joita tosin aina sillointällöin vähennetään, on niitä uusiokäytettykin, kuten aikaisemmin kirjoitin- virpomavitsojen koristeena)

Tyttöjen kesken oltiin läheisessä marjametsässä. Saatiin iltapuuroon vadelmaa, pieniä mustikoita ja muutama mehevä ahomansikkakin. Kaatuneesta pihlajasta saatiin kaunistusta ja linnuille pihaan pikkuevästä.

Tänään koulussa oli jaettu Koululainen-lehden mainokset. Muoviin oli pakattu paksu kartonki, josta pikkuosasta sai vähän vahvemman lukujärjestyksen. Lisäksi pussissa oli irtolehtisiä, että mitä voi voittaa ja millaisia nopean tilaajan etuja on. Samaan aikaan koulut valittelevat oppikirjojen kustannuksia. En luonnollisestikaan pitänyt erikoisesti koulussa jaettavasta mainonnasta. Lapset suhtautuivat tuomisiin kummemmin kiinnostumatta ja toivat niitä enemmänkin yhtä tärkeinä kuin muitakin opettajan lähettämiä oikeasti tärkeitä viestejä. Kyllä noissa koulukirjoissa riittää lapsille tekemistä. Meillä ei ainakaan ehdittäisi mitään tilauslehtiä edes lukea, kierrätettynäkin ovat yhtä kivaa luettavaa. Ehkä vähän myöhemmin sitten joku lehtitilaus voisi olla mukava vaikka lahjaksi.

Lukukirjat ja ympäritötiedonkirjat ainakin on kierrätetty meidän koulussa. Nytkin ovat hyvin siistejä ja kierrättäminen on ehdottomasti kannatettavaa. Jostain luin, että oppilasta kohden kirjojen hankintakustannukset olisivat n. 600-1000€. Oli jopa ajateltu, että kouluja yhdistämällä saataisiin enemmän rahoja kirjoihin. Kirjoista vaan ei oikeaa elämää opita- siihen tarvitaan läsnäoleva opettaja, jolla on sopivankokoinen ryhmä lapsia. Paperiakin säästyisi ja lasten selkä, kun reput ei painaisi niin paljoa ; ) No tosissaan- kultainen keskitie on paras. Jos jotain varten paperia on tehtävä, niin sitten koululaisten oppikirjoihin.

Kävimme tänään Itiksessä syömässä ja kiertelemässä. Eipä ollut enää niitä Hesa cupilaisille luvattuja temppupalloja. Toistaalta harmitti, kun oltiin sinne asti lähdetty - toisaalta ei meiltä nyt juuri sellaista palloa puuttunut. Markkinointi kikkana oli hyvä, sillä jos minun lapseni eivät olisi jo oppineen ettei kaupasta aina osteta mitään, niin varmasti olisi ollut "pakko" ostaa jotain tilalle. Lelukaupassakin käytiin katsomassa, mitä kaikkea ihmeellist siellä olisi haluttavaksi.

Hauskaa pidettiin silti: mm. pompputrampoliineilla. Lapsi sanelee nyt: oli siellä semmoistakin krääsää, että oli semmoinen muovinen palmupullo, jossa oli pilli- sellaista ei ostaisi, se oli ruman värinenkin. Mutta pienet magneettiukkelit kummitäti osti. Heti jo kahvilassa yhden magneetti irtosi ja me palattiin vaihtamaan uusi ukkeli...

Sain myös vanhoja Tiede lehtiä. Ensisilmäyksella niissä on paljon ilmastonmuutosasiaa. Mene niitä pihaa lueskelemaan, ellei sitten keksitä jotain muuta tekemistä.

Eilinen suhahti kuin lennossa. Tätä on mukava loma.

Kahden päivän aikana kertyy melkoisesti matskua, josta ajattelisin tänne kirjoitella.

Tänään HS:ssa on Kirsikka Moring:in juttu Siperialaisesta kongressissasta, jossa eniten huolta kannetaan Venäjän pieneten Suomalais-ugrilaisten ja samojedikielten kuolemasta. Jutussa tiivistyy itsellenikin tuttu asetelma: pitäisikö tässä huolehtia nyt elävien mahdollisimman laadukasta elämästä, johon liittyy mm. oikeus omaan äidinkieleen (ei kuluta kummemmin mitään luonnonvaroja), vai surra samojen ihmisten kohtalona olevaa "suurten satojen tuhansien asukkaiden, ikiroudalle rakennetut öljykaupungit murenevat. Sulaminen myös rikkoo kuoren, jonka alta ilmakehään vapautuu 20 kertaa hiilidioksiidia voimakaampia metaanikaasuja. Kasvihuoneilmiö saa ennenäkemätöntä vauhditusta."

Ikiroudan päällä olevat öljyputket siis vaurioitunevat myös jään sulaessa. Eilen näkemäni elokuva "There Will Be Blood" oli monella tavalla vaikuttava, ei vähiten siksi, että siinä oltiin Amerikkalaisen elämäntavan yhdessä alkukohdassa. Elokuvassa omin käsin sitä öljyä kauhottiin... http://www.iltasanomat.fi/viihde/t/elokuvat/1491686 .

Öjystä sitten uusiokäyttöön. Ostin eilen Simple-kengät http://www.simpleshoes.com/fi/about/aboutIntl.aspx?g=about&pagename=abouthome. Pohjat ovat autonpyöräkumista... Valinta oli ekologinen ja kengät ovat hyvät, mutta aina voi jäädä miettimään, puuttuiko minulta tosiaan jotain. Joka ostoksen jälkeen (mieluummin tietysti ennen) mietin tarvitsenko sitä todella. Kotona viimeistään jo vähän ehkä kadunkin. Eikö lasten ehjät koulureput sittenkin vielä menisi yhden vuoden, vaikka niissä on ikään nähden liian lapselliset kuvat ?!

Mihin sitten menee ne tavarat, joita ei tarvita. Itse yritän huolehtia mahdollisimman hyvin tavaran kierrätyksestä. Toivon, että lasten pienemmille serkuille vaikka olisi kivakin yllätys saada oikeat koulureput leikkeihinsä (tuskin enää kukaan ekaluokkalainen lähtee ekaan koulupäiväänsä käytetyllä repulla, vaikka sitä voi kyllä miettiä, miksipä ei ?).

HS sunnuntai-osassa Janne Salomaa kertoo, että Tyynessämeressä on "Maailman suurin kaatopaikka", muovirojua ja -partikkeleita on puurona kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoisella alueella.

Eilen luimme, että nyt vettä on keitettävä Porvoossa. Tällä hetkellä meille vesi tulee Vantaanjoesta. Pyöräretkellä, katsoessani mutaiseen veteen, ihmettelen teknologiaa, joka saa siitä kuravellistä sen juomakelpoisen veden,-jota luojen kiitos hanasta tulee. Veden keittäminen vie energiaa, entä sitten kun sitä kuljetetaan muovisissa kanistereissa. Siinä on kekseliäisyydelle kyttöä, kun vesikanistereille ei ole kierrätysjärjestelmää. Palaan varmasti vielä juomaveteen usein tässä blogissa.

PS:klikkaa alimmat kuvat suuremmiksi, niin näet paremmin, mitä tarkoitin.

Nyt jos koskaan on aika katsoa kesävaatteet esiin. Olen ottanut avosylin lapsille kierrätysvaatteita vastaan ja niitä on sitten varastoituna paperikasseihin, joista niitä silmämääräisen koon mukaan otan aina kausien vaihtuessa esiin. Lasten kohdalla katsomme ensin hyllyissä olevat vaatteet, etten vahingossa laita eteenpäin vaatetta joka onkin jostain syystä erikoisen tärkeä. Sitten yksi kerrallaan katsotaan lapsen kanssa paperikasseista sellaiset vaatteet, joille he sanovat joo ja jotka minunkin mielestäni ovat asiallisia. He ovat siinä aina hauskan ilmeikkäitä: jos joku on mieluisa- niin sitä heti rynnätään sovittamaan. Jos taas vaate näyttää vaikkapa karhealta tai muuten epäsopivalta se näennäisesti kädenheilautuksella viskataan kierrätyskasaan.

Mökille voi laittaa muutaman sellaisen viimeistelyä vailla valmiin vaatekerran, jota ei tarvitse tosiaankaan tuoda enää kaupunkiin. Ja mieluisia verkkareita, joista polvet on puhki voi tarvittaessa jatkokäyttää sortseina... Sellaiset vaatteet ovat myös lapselle huolettomammat : )

Helteinen ihana VAPPU !!!

Kyllähän sitä ihan hyvin selvisi 11km työmatkasta polkupyörälläkin. Ja ei juurikaan pidempään kestänyt kuin julkisilla. Otin kuvankin, miten kaunista reitillä oli, mutta olikohan sormi osunut etsimen eteen : ( Kerron nyt kuitenkin, että ei voi valittaa näitä Helsingin ulkoilumaastoja ja pyöräreittejä.

Tämä kuva kuitenkin onnistui. Hyvä niin, sillä saatoin laittaa taas asiakaspalautetta ko. ravintolalle. Mitähän sitten kaikki karnevaali-iloiset ihmiset saavat kaupungilla aikaan ?! Olen ollut yhdistystoiminnassa talkoolaisena siivoamassa Ullanlinnanmäkeä ja voin sanoa, että sen jälkeen olen tuonut jokaisen oman roskani kaikissa tapahtumissa itse perille lajitteluun asti. Myös pikaruokaloista. Eli jos joskus poikkean em ravintolassa hakemassa vaikka pirtelön, niin kartonkikeräykseen asti olen roskan toimittanut- eikä se nyt ole minulle mikään vaiva ollut.

Lapsille ostin lateksisia jättipalloja sekä perusilmapalloja ja paperista serpentiiniä. Molempia on riittävästi ja nyt kun meillä on kavereitakin, niin kaikilla riittää touhua puhallella, pumpata ja päästellä...äsken poksahtikin. Ulkona voi muutaman täyttä vedelläkin... kyllä noilla puuhaa riittää. Meillä on aikaisemmilta vuosilta kestosuosikkeja. Vedellä täytettävät lintupillit ovat minusta parhaita ja niistä on riittänyt iloa monia vuosia jo. Viehän noiden tavaroiden säästäminen tietysti tilaa, mutta minusta vappukrääsä kestää hyvin useamman vuoden leikeissä. Foliopallot ovat niin kestäviä, että me ollaan jopa puhallettu niitäkin uudestaan. Lopulta ovat päätyneet askartelumateriaaliksi. Katsotaan josko tänä vuonna ei tulisi ostettua sellaisia.

Olen käynyt tänään kiertelemässä "turhuuden markkinoilla" ja selvinnyt kuin sattuman kautta vielä onnellisesti siten, että ympäristökasvatus meni myös nappiin.

Asia on tuttu varmasti kaikissa lapsiperheissä. Minua odotti eilen lapset, jotka olivat sopineet keskenään, että minun tultua kotiin lähdemme ostamaan mulkosilmäkynät, jollaiset on luokkakavereillakin. Koko homma lähti tietysti rajaamisesta, että mitä voidaan minun ylitseni sopia ja sitten päästiin varsinaiseen asiaan. Mikä on uuden tavaran ostamisen peruste ?

1. Onko hyvä syy se, että kaikilla tai niillä joita toiset ihailevat on joku tavara ?

2. Onko se käyttökelpoinen kynänä tai leluna ?

3. Onko se juuri tavara, jonka ostamisesta lapsi voi päättää "sästettyään" saamiaan rahoja ?

4. Minkä verran lapsen on syytä joutua ajattelemaan hankintansa ympäristökuormaa ?

No, neuvoteltuamme päädyimme, että lähdetään tänään katsomaan, mistä on kysymys. Bussilla lähdettiin retkelle ja lapset lompakon kanssa Tiimariin. Minä siellä sivussa seurailin asioiden sujumista. Ei löytynyt mulkosilmäkyniä. Kaikenlaisia kimaltavia, heiluvia... kyniä, lähinnä muovista, mutta myös muista materiaaleista. Kun mulkosilmäkyniä ei löytynyt kuulostelin, että olisiko joku muu yhtä kiva (onneksi ei ollut). Kierrettiin sitten muitakin kauppoja, mutta ostettavaa ei löytynyt. Pettymys oli kova, mutta minulla oli hyvä tilaisuus perustella, ettei tavaran hankkimiseen kannata sitoa omaa onnellisuuttaan ; ) Vaivihkaa olin ostanut mukaan kaikille värityskirjat, jossa mallista voi katsoa aitojen perhosten oikean värityksen- sellainen on minusta ihan ok ja kotona niistä olikin iloa.

Arjen kiire oli syynä, että emme leiponeet, vaan ostimme laskiaispullat, jotka olivat järkyttävässä muovipakkauksessa : ( Kiva asia oli, että lapset olivat koulun kanssa laskiasimäessä.