Eilinen suhahti kuin lennossa. Tätä on mukava loma.

Kahden päivän aikana kertyy melkoisesti matskua, josta ajattelisin tänne kirjoitella.

Tänään HS:ssa on Kirsikka Moring:in juttu Siperialaisesta kongressissasta, jossa eniten huolta kannetaan Venäjän pieneten Suomalais-ugrilaisten ja samojedikielten kuolemasta. Jutussa tiivistyy itsellenikin tuttu asetelma: pitäisikö tässä huolehtia nyt elävien mahdollisimman laadukasta elämästä, johon liittyy mm. oikeus omaan äidinkieleen (ei kuluta kummemmin mitään luonnonvaroja), vai surra samojen ihmisten kohtalona olevaa "suurten satojen tuhansien asukkaiden, ikiroudalle rakennetut öljykaupungit murenevat. Sulaminen myös rikkoo kuoren, jonka alta ilmakehään vapautuu 20 kertaa hiilidioksiidia voimakaampia metaanikaasuja. Kasvihuoneilmiö saa ennenäkemätöntä vauhditusta."

Ikiroudan päällä olevat öljyputket siis vaurioitunevat myös jään sulaessa. Eilen näkemäni elokuva "There Will Be Blood" oli monella tavalla vaikuttava, ei vähiten siksi, että siinä oltiin Amerikkalaisen elämäntavan yhdessä alkukohdassa. Elokuvassa omin käsin sitä öljyä kauhottiin... http://www.iltasanomat.fi/viihde/t/elokuvat/1491686 .

Öjystä sitten uusiokäyttöön. Ostin eilen Simple-kengät http://www.simpleshoes.com/fi/about/aboutIntl.aspx?g=about&pagename=abouthome. Pohjat ovat autonpyöräkumista... Valinta oli ekologinen ja kengät ovat hyvät, mutta aina voi jäädä miettimään, puuttuiko minulta tosiaan jotain. Joka ostoksen jälkeen (mieluummin tietysti ennen) mietin tarvitsenko sitä todella. Kotona viimeistään jo vähän ehkä kadunkin. Eikö lasten ehjät koulureput sittenkin vielä menisi yhden vuoden, vaikka niissä on ikään nähden liian lapselliset kuvat ?!

Mihin sitten menee ne tavarat, joita ei tarvita. Itse yritän huolehtia mahdollisimman hyvin tavaran kierrätyksestä. Toivon, että lasten pienemmille serkuille vaikka olisi kivakin yllätys saada oikeat koulureput leikkeihinsä (tuskin enää kukaan ekaluokkalainen lähtee ekaan koulupäiväänsä käytetyllä repulla, vaikka sitä voi kyllä miettiä, miksipä ei ?).

HS sunnuntai-osassa Janne Salomaa kertoo, että Tyynessämeressä on "Maailman suurin kaatopaikka", muovirojua ja -partikkeleita on puurona kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoisella alueella.

Eilen luimme, että nyt vettä on keitettävä Porvoossa. Tällä hetkellä meille vesi tulee Vantaanjoesta. Pyöräretkellä, katsoessani mutaiseen veteen, ihmettelen teknologiaa, joka saa siitä kuravellistä sen juomakelpoisen veden,-jota luojen kiitos hanasta tulee. Veden keittäminen vie energiaa, entä sitten kun sitä kuljetetaan muovisissa kanistereissa. Siinä on kekseliäisyydelle kyttöä, kun vesikanistereille ei ole kierrätysjärjestelmää. Palaan varmasti vielä juomaveteen usein tässä blogissa.

PS:klikkaa alimmat kuvat suuremmiksi, niin näet paremmin, mitä tarkoitin.