Valokuvatorstain mielestä haaste "baari" on helppo- minusta ei.

Tässä kuvassa koko jengi on baarissa. Ulkona syömisen voi tehdä ympäristöystävälisesti. Mitä pikaisempi ruokailu on- sitä enemmän yleensä kertakäyttöroskaa.
Kovasti ruokalat mainostavat myös ympäristöarvoilla: Lähi- ja luomu sekä reilunkaupuan raaka-aineilla, ympäristöystävällisillä laitteilla, kierrätetyllä, retrokalustolla ja hyvä niin. Syöminen on kuitenkin välttämättömyys- hyviä ruokahetkiä kaikille.

Viikko 35 /2009

Tälläviikolla on puheissa ollut kauppojen liha ja kalatiskit. Tässä voisi olla sysäys lopettaa lihan syönti.
Viikon kyselyssä kysyn ruokavaliotasi ->

Asia alkaa jo kadota seuraavien uutisten alle, mutta minä pohdiskelen asiaa nyt vielä tässä:

Tehotuotannossa sikaa, nautaa, kanaa ja kalaa elätetään, mahdollisesti kuljetellaan ja teurastetaan mielessä tehokkuus. Ohitetaan eläinten luontaiset tarpeet ja sittenkin tässä loppuun asti kehitetyssä järjestelmässä voi kysynnän ja tarjonnan tietämys ja poliittiset ohjailut mennä vikaan. Syntyy erilaisia "voi-vuoria" tai lihaa jalostetaan vielä lähes pilaantuneena, kun toisaalla on nälänhätää.

Jättmarkettien mielettömät hyllyrivit ja jättimäiset ostoskärryt huumaavat ostajat. Kaupassa aikaa kuluu tuntikaupalla, jos kaikki tuoteselosteet lukee läpi. Nyt valppautta tarvitaan myös palvelutiskissä ja niinhän se on, että kaupunkilainen ei ole välttämättä tuoretta lihaa tai kalaa koskaan edes nähnyt (puhun nyt ainakin itsestäni ja lapsistani).

Entä sitten, jos kukaan ei vielä ole sairastunut marinoidusta lihasta tai useaan kertaan esilletuodusta kalasta, jonka pyyntipäivää ei edes myyjä tiedä ?
Onko säilöntäaineet aina parempia kuin aito home ?! - hih.
Olen suorittanut hygieniapassin ja ehdottomasti sitä mieltä, että huonoa ei saa myydä. Ymmärrän toisaalta lahjoittajan olevan vastuussa, jos joku dyykkari olisi luvalla saanut kaupasta jo vanhentunutta ruokaa ja sairastuisi. Ilman tuloa ei myyjien työpanosta käytetä tyhjiöpakattujen tuotteiden aukomiseen ja koko vanhentunut erä muoveineen, säilytys- ja kuljetus jalanjälkineen ja eläimen kärsimyksineen menee metaania tuottamaan sekajätteen mukana. Onneksi olkoon logistiikka.

Nyt tulee tunnustuksia: En ole edes ajatellut koskaan dyykata ruokaa, mutta pidän tarkasti huolen, ettei mitään ruokaa kotonamme heitetä roskiin (Paitsi tietysti oikeasti pilaantunutta). Ette kohta enää ihmettele, miksi en ole niin ylpeä kokkina. Ymmärrän, ettei pula-aikana ollut mahdollisuutta heittää koko hilloa tai leipää kompostiin homeen vuoksi. Siitä vaan home pois. Nyt meille ei kelpaa vähänkään nahistuneet tuotteet, saati käyrät kurkut ; )

Loppukevennykseni liittyy kuvaan. Hyvä haltijatar on loihtinut minulle sitenkin palkinnon kaikista niistä yrityksistäni saada kasvatettua spagettikurpitsaa omasa pihassani. Kuvassa näkyy, kuinka kauniisti taimeni kukkivat, ennenkuin etanat syövät kukat tai ne putoavat kosteina maahan. Vein lahjakurpitsan kuvaan myös. Olen liikuttavan kiitollinen saamastani kurpitsasta. Kiitos siirtolapuutahaan !!!

Viikko 33 / 2009
Sadonkorjuuta

Lomakausi alkaa olla lopuillaan. Vielä viimeinen lomaviikko edessä. Loma on tähän asti ollut juuri sellainen, kuin olen toivonut. Rauhallista yhdessäolemista, leikkejä, pieniä retkiä, joista olenkin kirjoitellut...

Entä sitten se suuri kysymykseni suhteessa ruokaan ?

1. Olen kerännyt kaikenlaisia reseptejä, jotka vain stressaavat pois tieltä siirrettävänä pinona. Ajatus omasta reseptikirjasta ei saa tulta. Teemme aina vaan niitä tuttuja joten ehkä ratkaisu on pysyä tutussa yksinkertaisuudessa.

2. Olen pakastanut suunnitelmani mukaan lanttua ja kukkakaalia esikeitettynä. Kaalia ja porkkanaa saa ympäri vuoden paremmin. Kaikista parasta on, että löysyin läheltä LUOMUPIIRIN !!! Se on nyt kesätauolla.

3. Marjoista meillä pakasteena menee parhaiten mustikat. Niitä on nyt runsaasti. Kaupasta ostettuna 5kg hinta oli 30€. Lisäksi pääsimme mahtavalle mustikkaretkella, josta saaliina oli kaksi täpötäyttä ämpäriä muhkeaa marjaa ja luonnossa levännyt mieli sekä yhdessätekemisen ilo. Suosittelen sitä ihan kaikille. Linkki , joka saa ajattelemaan, että on meille lahja annettu.

Viikon kysymyksessä tiedustelen Oletko mies vai marjanpoimija ? ; ) ->
Tarkoittaako tuo sanonta, että tosimies ei mitään marjoja poimi ? Olen totisesti eri mieltä.

4. Yhdessä kokkailu jäi vähän sen varjoon, että olen opastanut lapsia muissa kodinhoitojutuissa. Eilen tytär väsäsi itse, ilman reseptiä, mokkapalojen pintaa tarjottimelle. Toisilla se vaan luontuu näköjään luonnostaan, sillä teos oli sekä maistuvaa, että esteettisesti kaunista. Kokeilimme kuitenkin viikon gluteiinitontakin ruokavaliota (luettuani kirjan Vaaralliset viljat), meidänkin perheessä on ollut vatsavaivoja, joihin rukiin, ohran ja vehnän välttäminen on auttanut.

Lopuksi vielä linkki elintarvikkeiden hiili- ja vesijalanjäljestä.

Viikko 23/ 2009

Kuvan olen ottanut pihan riippukeinussa maaten, ”viherhuoneeni” katosta. Siinä sadepäivänä huilatessa on kuin kellisi orasmehussa.

Keittiö on kodin sydän ja sinne keskitän nyt kesän ajaksi ympäristötekoni.
Kaupunkilaisella jopa kolmasosa hiilipäästöistä liittyy ruokaan. Netti pursuaa hyviä ohjeita. Olen liittänyt kirjoitukseeni runsaasti itselleni inspiroivia linkkeja kuten tässä.

Keittiöstäni näkee pieneen puutarhaani. Ikkunalaudalla jatkan vuorotellen alfa-alfan ja sarviapilan idätystä. Pihassa ainakin vihantana kasvaa villivihanneksista voikukka, piharatamo ja poimulehti, niitä siis sitten syömään. Herneenversot ja auringonkukan idut näyttävät kelpaavan oraville, joita pihassa on runsaasti, mutta onneksi niistä riittää ja ovat helppoja ja halpoja. Ruoholaukka on kasvattanut hienon tupsun ja kelta – ja punasipulit ainakin yrittävät nostaa versojaan. Suunnitelmissa on istuttaa siis salaattia ja spagettikurpitsaa, mutta jos niistä tulee lehtokotiloiden ruokaa, saatan hullaantua ja ryhtyä syömään sitten etanoita ; )
Villivihanneksista

Iso arkinen päätös itselläni on vähentää entisestään kahvin juomista. Kahvikupillisen ympäristötaakka on kymmenkertainen samanlaiseen kuppiin teetä. Pihasta poimituista yrteistä saan vielä ekologisempaa kuumaa juotavaa.
Yrteistä ja yrttiteestä

Työpaikkaruokalassa olen löytänyt mielettömän lisän ateriaani, erilaisista kaaleista tehdyt raasteet ovat aina yhtä maukkaita.
Kaaliraasteresepti ja muutakin kaalista

Salaatti on varma ja maittava ruoka, johon voi periaatteessa sekoittaa melkein mitä tahansa. Isoimman kysymyksen ekologisesti tuottaa ehkä proteiiniosuus. Omassa lempireseptissäni on aina jotain juustoa, mieluiten valkohome- tai vuohenjuustoa. Enkä millään keksi, millä sen makuelämyksen voisi korvata. Tofun makuun en pääse millän : (
Salaattireseptejä

Hapatetut maitotuotteet ovat mukavan viilentävää ja täyttävää kesäruokaa, mutta maitotuotteet eivät kiitä ympäristöä. Hedelmät ja marjat menevät sellaisenaankin
Blenderireseptejä

Täysjyväviljasta tutuin tapani on syödä se ruisleipänä voilla, mutta muitakin levitteitä on
Levitereseptejä

Toinen tapa syödä täysipainoista viljaa on puurot ja myslit
Tuorepuuroresepti ja raakapuuroresepti

Mysliresepti ja muutakin

Kalaruokiin haluan paneutua, mutta sisäjärvien kalaa en osta silloin kun norpalle on vaaraa verkkokalastuksesta. Kalaruokaresepteihin keskityn myöhemmin lämpimien kasvisreseptien kanssa. Tässä vielä muistiin itsellenikin lista kasvisruokasivuista.
Tätä seuraan myös mieluusti- elävästä ravinnosta saa elävää ; )

Ihmeellisintä, mitä voin kuvitella on keskustelu, joka on syntynyt Michelle Obaman aarin kasvimaasta valkoisen talon pihassa (uutinen 8.4-09). Minusta idea on kerrassaan mainio. Rooseweltin vaimon innostuksesta Amerikkalaiskodeissa oltiin sodan jälkeen 40% omavaraisia puutarhatuotteilla. Nyt sitten kasvisten teolliset tuottajat ovat nostattaneet älämölön, etenkin luomutuotantoon kehoittaminen on ollut heistä huono idea- puhumattakaan, että palstainnostuksen johdosta vaikutukset talouteen olisivat heikentävät…. olen ihan eri planeetalta, kun en ymmärrä mitä ihmeen haittaa voi olla siitä, että osallistumme itse terveellisen, puhtaamman lähiruoan valmistamiseen ?!?
Vielä vihreiden sivulta puutarhablogi. Heippa vaan tehotuotetuille, teollisille elintarvikkeille.