Valokuvatorstain haaste: "Kyseessä on Clint Mansellin kappale Memories (Someone We'll Never Know) elokuvasta Moon."

Kuvassa on kimppu omassa pihassani tällähetkellä kukkivista kukista, ne soittavat minulle muistoja. Valintaperusteina puutarhaani pääsyyn on monella kasvilla ollut mahdollisimman luonnonmukaisuus tai syötävyys. Tämän kimpun kukkia ovat lemmikki, ruotsin raunioyrtti, metsäkurjenpolvi, tiibetinkoirankieli sekä metsämansikka. Yritän istuttaa jälleen kerran pihaani mm spagettikurpitsaa, kolmas yritys, joista ekasta olen postannut 15.6.2008. Yritän vieläkin olla nokkelmpi kuin lehtokotilot. Avaan taas pihaoven ja ryhdyn itsekin soittelemaan naapurieni iloksi.

Ihan ensiksi tässä jakoon taiteilija Pekka Hannulan ympäristötyhmyyksien havaitsemismerkki. Hän tarjoaa sitä vapaasti käytettäväksi ko. teemaan liittyen http://luovuksissa.blogspot.com/2008/08/digitaalinen-stop-merkki.html. Itse hän oli havahtunut mm. koirankakkojen muovipussittamiseen.

Sadonkorjuun aika. Salaattipenkki toimi. Marjoja tuli hiukan, mutta porkkanat ja punajuuret jäivät tosi kitukasvuisiksi. Kyllähän niistä kuitenkin makua saatiin. Spagettikurpitsat kukkivat kauniisti, mutta kun vähänkään alkoi "hedelmä" pullistua, niin se jo putosi maahan. Kaiken kruunaa tämä upea pitsikaali. Ainakin ötiäisille siitä riitti herkuteltavaa. Siis varjoinen pihani ei todellakaan elättäisi meitä päivääkään, joten nöyryyttä omavaraisuus puheilleni (jos niitä on täällä joskus vilahdellut ; ) No yrtit viihtyvät. Mintusta ja sitruunamelissasta saa teetä samoin yrtti iisopista. Oregaano, timjami ja rosmariini sekä ruohosipuli muuten mausteeksi.

HS mielipiteissä Seija Penttilä " Ilmastopolitiikka on perin ristiriitaista". Hän kirjoittaa lähinnä autoiluun liittyvästä kysymyksestä, kuinka suositaan mm. itärekkoja ja automarketteja. Niinpä.

Tervehdys torilta ja hallista.

Mukava tunnelma, syksyisestä tuulesta huolimatta. HS:ssa oli viikonloppuna vertailtu Helsinkiläisiä toreja ja Hakaniemi, jossa nyt poikkesin, oli hyvin vertailukelpoinen. Herneet olivat ihania. Ajattelin laittaa muutaman kuivumaan, niin kokeilen sinne omaan palstaan ensi vuonna. Kiitos anteliaan palstanaapurimme, taisin voittaa lapsuuten ennakkoluulon punajuurta kohtaa ja olemme niitä nautiskellen syöneet keitettynä. Nytkin ostin muutaman (5kpl 2,5€).

Kaikki herkut pakattiin paperipusseihin, joihin laitan kuivattamani yrtit sekä ensivuodelle keräämäni siemenet. Julkisen liikenteen palveluna pidän mahdollisuutta lukaista pikaisesti uutiset. Metro ja satalehdissä oli juttua muovipussien mahdollisesta kieltämisestä ja Oras Tynkkynen oli ehdottanut 0,25€"haittamaksua" kertakäyttöisille muovi- ja paperikasseille.

Eikös minun tietysti tullut myös sattumoisin huomattua torin jätteenkäsittelyäkin. Torin reunassa olen aikasemminkin huomannut sellaiset laatat, nyt oli varmaan biojätejuttuun tullut joku vika, koska oli jäänyt puolitiehen sulkematta. Kuten kuvasta näkyy maatason yläpuolelle on tarkoitettu näkymään vain pikkupönttö. Vasemmalla oli kartonkikeräys, keskellä sekajäte ja oikealla biojäte.

Nyt se sittenkin tuli tehtyä: varattua palsta.
En ollut valmis luopumaan kurpitsamaahaaveestani. Jos ei kerran varjoisa pihamaa käy, niin kokeillaan sitten tätä.

Kyllähän sitä luulee jaksavansa kun on näin ihanasta lämmintä ollut... Tuossa on kuva tiluksilta. Mutta toiveita kuulemma on.

Puolet alueesta on tosin mansikan taimia. Nyt ei yhtään marjaa näkynyt, mutta lehdet ovat upeita. Eivät kuulemma tosin ole oikein hyvän makuisia. Ainakin voi hyvillä mielin kokeilla vaikka ekan vuoden ja aloittaa varovaisemmin vain puolikkaalla tontilla. Siinäkin meille puuhaa riittää. Nyt on taas luonnonmukaisen viljelyn kirja lainassa ja siitä sitten vinkkejä poimimaan.









Aamulla pyöräreitille sattui kuollut varpunen, ja myöhemmin menehtynyt hiirulainen. Elämä ja kuolema ovat isoja kysymyksiä. Pikkueläimen kuolema ei olisi niin koskettava, jollei miltei meinaa ajaa pikkuisen ruumiin yli. Ajattelin ottaa pikkuruisista kuvan ja laittaa tähän pienen muistokirjoituksen. Vaikka kumpikaan ei ole kummoisessakaan arvossa ihmisten mielessä, niin kyllähän kaupungin harmaa asvaltti sittenkin on liian kova kohtalo.

Ohessa kuva työmatkani varrelta http://fi.wikipedia.org/wiki/Keh%C3%A4_I . Tällaista on Suomessa vilkkaimpiin lukeutuvan tien varrella- onneksi. Luonto on lähellä täällä kaupungissakin.

Puutarhaan kuuluu taas parempaa. Eilen minua ilahdutti siili. Eiköhän me ne etanat yhdessä siilin kanssa laiteta kuriin... Kävin katselemassa, josko löytäisi jotain etanantorjunta-ainetta, mutta vain yksi purkki oli enää jäljellä. Ongelma ei siis ole yksin minun.

Nyt on luvassa hellettä loppuviikoksi. Ilmatieteen laitoksella on ilmastotilastosivut http://fmi.fi/saa/tilastot_127.html Tilastoja on kiinnostava katsella, muistella mökin rakentamista sateisimpana kesänä -95. Ihmetellä ilmojen vaihtelevuutta Suomessa. Sikäli meillä on täällä muodostunut käsitys erilaisista luonnollisista lämpötilojen vaihtelusta, että ei heti pelästytä pieniä muutoksia. Niinpä...

Ei olisi oikeaa syytä murheeseen, mutta puutarhurin urani on selvässä vastatuulessa. Kurpitsat kituuttavat, koska eivät saa riittävästi valoa ja varmaankin maan laatukaan ei ole niille kaikkein parasta. Kukkia on ollut hyvin, mutta ne ovat sitten kuivuneet- vain yksi pallero pitää minut vielä toiveikkaana...
No ehkei tämä näyttäisi niin epätoivoiselta, ellei jokaisen kastelun jälkeen nousisi etanoiden armeija salaattien kimppuun. Eilen illalla poimin niitä kolme erillistä kertaa muutaman tunnin välein ja saalis oli joka kerta yli kaksikymmentä pientä kuorellista ja kuoretonta limanuljaskaa. Ehkä sittenkin poltan muutaman takkapesällisen, että saan kasvimaan pinnalle tuhkaa. Martoilta tässä luomuneuvoja http://www.martat.fi/neuvonta/kotipuutarha/kotipiha/luonnonmukaisia_torjuntaohjeita/

Olen nyt heinkuun elänyt miltei pelkällä salaatilla. Tietysti lisään:
tomaattia, oliiveja, basilikaa, mozarellajuustoa tai
omenaa, hunajapähkinöitä, valkohomejuustoa tai
lohta, kanaa, kinkkua, tavallista juustoa...

Metrolehdestä luin, että Austraaliassa on ollut seitsemn vuoden kuivuusjakso joillain alueilla. Vettä riittää pahimmassa tapauksessa enää vuodeksi, entä sitten ?! Tässä HS:n verrkosivujen keskustelussa on jotain ideoita, mutta ne lienevät vain ensiapua. Todellisia ratkaisuja ei Vessanhuuhteluvesien käyttämättömyydellä taideta saada aikaiseksi. http://www.hs.fi/keskustelu/Yli+miljoonan+australialaisen+juomavesi+vaarassa+loppua/thread.jspa?threadID=128725&messageID=2212379

Tänään kävin salilla ja uimassa. Viimeistään höyrysaunassa pysähdyin taas miettimään asiaa tuijotellessani rennoista sormenpäistäni tippuvia pisaroita.

Eilen oli 25vuotta vanhasta, 21-vaihteisesta pyörästäni etkumi puhki. Ulkokumikin oli jo aikansa elänyt... Siitäpä tietysti - minun tuumasta toimen luonteenlaadullani - polkupyörän hankintaan. On koeajettu hybridistä mummopyörään... Uusi ajopeli, joka esittäytyy kuvassa, on nyt terassilla ja odottelee virittelyä: matkamittari, lamppupidike, mäkikahvat ja pulloteline.

Ajattelin, että jos tässä kovastikin lähtee hinnat nousemaan, niin on sitten loppuelämäksi minulla ainakin ajopeli. Jos hintojen nousussa voisi olla jotain hyvääkin, niin ehkä se, että bensan koventunut hinta on vaikuttanut loma-autoiluun. Minusta asia on hyvä. Lapsillakin on vähemmän kähinää, kun takapenkkiläiset pääsevät liikkumaan itse.

Enkä minä siitä vanhasta pörästä taida kuitenkaan heti luopua. Kyllä siitä on vielä pyöräksi, vaikka ei enää ihan niin ajovarma enää olekaan. Siksi ostin kuitenkin uudet etukumit, jotta sillä voin vielä tarvittaessa ajella. Tai ainakin saan pyörän vietyä eteenpäin- lopulta vaikka uusiks verstaalle.

Mylläsin muuten jo vähän pihassa kasvimaatakin ajatellen. Nyt minulla on aurinkoinen salaattipenkki, sekä laajennettu kaali- ja kurpitsamaa. Vielä syksyllä lisää multaa, niin keväällä on hyvä taas yrittää. Ehdinhän nyt saamaan vähän kokemusta tämän kokeiluni perusteella.

Tuumasta siis toimeen. Taloyhtiössämme on minun aloitteestani ja kokonaan minun hoidossani ollut lehti- ja ruohosilppukomposti. Aikaisemmin on ollut vähän vaikea löytää viimeistelypaikkaa loppukompostoinille, kun tontti on aika pieni ja viimeistelty. Siellä kun taas talikon kanssa mylläsin, niin mukava mutta urbaanisiistelyttä vaaliva naapuri silmäili vain säälien. Ajattelin mielessäni, kuinka hänen mielestään sekoitettu lehtikomposti ainoastaan rumentaa tontin kulmaa. Mietin tietysti jo vasta-argumenttiakin: Enhän minäkään pahottele heidän perheensä kahta autoa, voisihan niidenkin ajatella olevan vaikkapa sitten ruman värisiä. Tai jos asuntokauppoja tehdään, niin minä ainakin ostajana antaisin lisäarvoa puutarhakomposteille. http://www.biolan.fi/suomi/default4.asp?active_page_id=111.

Palataanpa pääasiaan eli uuteen kurpitsamaahani. http://www.nicehouse.fi/puutarha/hyoty/kurpitsa.htm. Toivottavasti komposti on riittävän kypsää... Ostin neljä spagettikurpitsaa (á 1,60€) kesäkaalin kokeeksi (1,30€) ja minitomaatintaimen (2,95€). Luontoäitikin antoi istutuksilleni siunauksensa kastelemalla istutukseni vielä ihan sillä luonnon omalla kastelujärjestelmällä. Kyllä oli mukavaa keinutella uudessa riipputuolissa ja katsella tiluksiaan. Aina kun jotain pientäkin muutosta pihaansa ajattelee, niin lopulta koko puutarha lähtee vaivihkaa vaatimaan muitakin muutoksia... eikä siitä koskaan ole tarkoituskaan tulla valmista.

Hesarin mielipidesivuilla oli tänään hyvä vastaus kysymykseeni lehmiin liittyen. Ulf.B.Lindström pystyi perustelemaan minulle, että "Kotieläimillä on yhä tärkeä rooli ruoantuotannossa". Perusteluna oli laskelmat lihan ja maidon energiasta suhteessa rehuheinään. Ymmärsin, että kaikki laidunmaa ei kelpaisi viljan viljelyyn. Hän kritisoi tehotuotantoa ja väkirehun (onko siis ihmisellekin syötäväksikelpaavan aineksen) syöttämistä. Kirjoituksen pointti oli, että asia ei ole niin mustavalkoinen.

Viime viikon sunnuntaidebatti, jossa Atte ja Eija-Riitta Korhola syttivät ympäristöjärjestöjä virhearvioinneista, sai tänään HS:ssa kolme painettua jälkipelikirjoitusta.

- WWF Suomi, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä Greenpease puolustautuvat mielestäni hyvin argumentein. "Ilmastokriisi on syytä torjua ilman, että yhteen ympäristöongelmaan puututaan toisella"

- Helena Telkänranta antaa tukensa ympäristöjärjestöille. Ympäristöjärjestöt ovat tehneet sen hetkisen tiedon perusteella parhaaksi näkemänsä ratkaisut. Ei voida olettaa, että nekään pystyisivät ennustamaan tulevaa.

- Toni Eerola kritisoi edelleen kansalaisjärjestöjä siitä, että monet ympristöasiantuntijat esittäytyvät ilman asiaankuuluvaa koulutusta asiantuntijoina.

No, nyt suihkunraikkaaseen luontoon. Täällä oltiin Jukolanviestin hengessä mukana.