Nyt se sittenkin tuli tehtyä: varattua palsta.
En ollut valmis luopumaan kurpitsamaahaaveestani. Jos ei kerran varjoisa pihamaa käy, niin kokeillaan sitten tätä.

Kyllähän sitä luulee jaksavansa kun on näin ihanasta lämmintä ollut... Tuossa on kuva tiluksilta. Mutta toiveita kuulemma on.

Puolet alueesta on tosin mansikan taimia. Nyt ei yhtään marjaa näkynyt, mutta lehdet ovat upeita. Eivät kuulemma tosin ole oikein hyvän makuisia. Ainakin voi hyvillä mielin kokeilla vaikka ekan vuoden ja aloittaa varovaisemmin vain puolikkaalla tontilla. Siinäkin meille puuhaa riittää. Nyt on taas luonnonmukaisen viljelyn kirja lainassa ja siitä sitten vinkkejä poimimaan.









Aamulla pyöräreitille sattui kuollut varpunen, ja myöhemmin menehtynyt hiirulainen. Elämä ja kuolema ovat isoja kysymyksiä. Pikkueläimen kuolema ei olisi niin koskettava, jollei miltei meinaa ajaa pikkuisen ruumiin yli. Ajattelin ottaa pikkuruisista kuvan ja laittaa tähän pienen muistokirjoituksen. Vaikka kumpikaan ei ole kummoisessakaan arvossa ihmisten mielessä, niin kyllähän kaupungin harmaa asvaltti sittenkin on liian kova kohtalo.