Viikko 18/2009

Vappu parhaimmillaan. Tämä on minun vappumarssini aihe:
Ilmastonmuutosaiheinen verkkohaastattelu viime keväänä, osallisuudestani huolimatta loppuraporttiin perehtyminen on odottanut. Viikon kysymyksessä tiedustelen, miten aktiivisesti seuraat ilmastonmuutosteemoja ->

Oivallan itse jakamalla asioita pienempiin paloihin ja koska olin mukana kyselyyn innoittajana, hiukan toteuttajana sekä sen jälkeisessä keskusteluillassa, haluan vielä referoida verkkohaastattelun tuloksista tehtyä koostetta (pdf-tiedosto).

Haastattelu tehtiin 14.-31.3.2008, yhteenveto on päivätty 14.5.2008
Kyselyyn vastasi 384 henkilöä. 55% naisia ja 45% miehiä. 70% pääkaupunkiseudulta. Tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta antavat osviittaa.

1) Mitä tulee mieleen sanasta ilmastonmuutos ?
Erilaisten sanojen esiintymisessä 50% energi- alkuisia sanoja ja 35% kulutu- alkuisia sanoja.
Kysymykseen annetut vastaukset voi jaotella kuuteen luokkaan
1. Tutkimustietoa siteeraaviin (yleensä ilman lähdetietoja, joita ei tosin kyselyssä pyydettykään)
2. Asiantiloja kuvaileviin vastauksiin (yleisiä huomioita tai ajatuksia luonnonilmiöihin liittyen)
3. Tunteita ilmentäviin vastauksiin (huolestuneisuus, pessimismi tai turhautuneisuus)
4. Syiden etsimiseen (syylliseksi nimettiin ihminen, toisissa vastauksissa näkyi "änkröiden" epäilykset koko muutkosen suhteen)
5. Toimenpide-ehdotuksiin (kysymyksiä ja ajatuksia, mitä pitäisi tehdä)
6. Elementtejä useasta em. ryhmästä (asiapitoisia vastauksia emotionaalisesti latautuneella sanastolla)

Skeptikko vastauksissa ajattelitiin, että ilmastonmuutoksesta puhuttaessa syynä on Suomen tai köyhien joutuminen maksumieheksi, Amerikan presidenttitaiston propakandasta...

2) Suhtautuminen ilmstonmuutokseen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin yhdeksän väittämän avulla.
Sähköisen analyysin mukaan 60% ilmaisi olevansa erittäin huolestunut. Kymmenes ei lainkaan.
Liki 80% arvioi, että ihmistoiminta on vaikuttanut ilmastonmuutokseen ja samoin 80% uskoi, että ihminen voi myös hillitsemiseen.
Yli puolen vastaajan mielestä Suomessa ei ole vielä toimittu riittävästi ja lähes puolet olisi valmis muuttamaan käyttäytymistään ehdoitta, vaikka siitä aiheutuisi lisäkustannuksia ja vaivaa. Yli 40% piti ilmastonmuutosta niin monimutkaisena, että sitä on vaikea hahmottaa.

3) Millä toimenpiteillä saadaan muutosta aikaan ?
Yhteenvedossa esitellään nelikenttä, josta minä poimin esiin ne joilla korkea merkitys ja matala erimielisyys:
1. Poliittisilla pätöksillä, kansainvälisellä yhteistyöllä (globaali ilmiö, hillintä edellyttää maailmanlaajuisia toimenpiteitä)
2. Energian kulutuksen vähentämisellä
3. Talojen energiataloudellisuuden parantamisella (Suomessa olisi parannusmahdollisuuksia)
4. Fossiilisten polttoaineiden käytön rajulla vähentämisellä
5. Julkisen liikenteen kehittämisellä (yksityisautoilun ja lentomatkailun vähentäminen)
6. Sähkön ja muun energian säästämisellä (huomion kiinnittämine uusien tuotteiden hankinnassa)
7. Arvojen muutoksella (valistus ja tiedottaminen sekä kulutus- ja ruokailutottumusten muuttuminen)
8. Vaihtoehtoisen energiamuotojen käyttöönotolla (yritysten vastuu)
9. Maapallon väestönkasvun hillitsemisellä
10. Poliittisen päätöksenteon järkeistämisellä (taoudellista ja lainsäädännöllistä ohjausta)
Kaikki mukaan, ei vapaamatkustajia sekä turhautumista puheiden ja tekojen epäsuhtaan.

4) Miltä tulevaisuus näyttää ? Vastauksia annettiin 574, joten jotkut vastaajista olivat heitelleen useampia ajatuksia.
Eniten (12%vastauksista) epäiltiin lumisen talven häviävän sekä liikenteen muuttumista ekologisemmaksi.
n 5% vstauksista sisälsivät ajatuksia: kaikkinaisen kulutuksen vähenemisestä, ilmastopakolaisuudesta ja kansainvälisistä konflikteista, poliittisten voimasuhteiden muuttumisesta ja kontrollin lisääntymisestä sekä elintarvikevalintojen ja kierrätyksen muutoksista.

Luettuani yhteenvedon nyt uudelleen, kiinnostuin tietysti myös Helsingin Sanomien tuoreen tutkimuksen tuloksista.
Alla copy pastella ja omilla tiivistyksilläni linkistä poimittu juttu.
"Kaikkein haluttomimpia suomalaiset ovat maksamaan energiastaan tuntuvasti nykyistä enemmän (24 prosenttia vastaajista). Sen sijaan peräti 45 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan niin sanottua ilmastoveroa. Yksi selitys talkooinnon laimentumiselle voi olla, että suomalaiset eivät pidä ilmastonmuutosta yhtä suurena uhkana kuin ennen.

Melko tai hyvin suurena uhkana ilmastonmuutosta pitää 77 prosenttia vastaajista (viime vuonna 82). 18 prosenttia on sitä mieltä, ettei ilmastonmuutos ole kovinkaan suuri uhka (vuosi sitten 14). "Kun ilmasto muuttuu hitaasti, siihen on alettu tottua, tulee turtumista. Ja kun vielä taantuma tulee suoraan henkilökohtaiseen elämään, ilmastomuutos jää vähän taustalle", Lund arvelee.

Suomalaisten suhtautuminen ydinvoiman lisärakentamiseen näyttää riippuvan siitä, kuinka asiaa kysytään. Kun kysytään suoraan kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta, hanketta kannattaa vähintään jossain määrin 55 prosenttia. Osuus ei ole muuttunut viime vuodesta. Kun kysytään, minkä sähköenergialähteiden käyttöä pitäisi lisätä, vastaajat ryhtyvät empimään eri vaihtoehtojen välillä, ja ydinvoiman lisäämistä kannattaakin enää 47 prosenttia. 65 prosenttia antaisi luvan vähintään yhdelle yksikölle. 30 prosenttia kannattaa kolmea, kahdeksan prosenttia kahta ja 27. Eniten ydinvoiman lisärakentamisen kannattajia on kokoomuslaisissa (74 prosenttia), vähiten vihreissä (29 prosenttia) ja vasemmistoliiton kannattajissa (34 prosenttia)."