Tänään HS:ssa on tiedostamisen perusytimeen liittyvä "Anna-Leena Pyykkösen " toim. artikkeli, kuinka mm. erilaisilla laskutavoilla päädytään erilaisiin tuloksiin. Mitkä asiat ovat olennaisia vertailuissa. Samasta asiasta on tavallaan kysymys "Minttu Makkosen" jutussa Ruokahankintojen ilmastovaikutuksista. Tärkeintä on varmasti keskustelun herättäminen, joka oli Helsingin energian motiivina käsittääkseni. Kuluttaja, joka ei ehdi tarkastella eri näkökulmia toivoisi varmasti yksiselitteisempiä standardoituja mittarita, joiden perusteella päätökset voitaisiin tehdä. Mistä vielä löytyisi sitten se puolueeton mittarintekijä ?

Tässä tiedon sekamelskassa joutuu helposti epätoivoon. Elintarvikkeiden suhteen esimerkiksi on mietittävä:
1. Terveysvaikutuksia,
2. Tuottamiseen ja valmistukseen liittyvää ympäristökuormaa sekä
3. eettisyyttä, pakkausmateriaaleja ja kuljetustapoja. Ja sitten on vielä huomioitava
4. hinta, jota ei ainakaan tällähetkellä minusta riittävästi tueta ympäristöä säästävään suuntaan. Kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia satsata itse eetisimpään tai parhaimpaa vaihtoehtoon.

Minä itse yritän kulkea yhtä askelta taaksepäin: siis vanhemmilta ja isovanhemmilta oppimiini keinoihin. Tuskin on syytä palata pula-ajan keittokirjan pariin, mutta sieltä löytyy varmasti paljon käyttökelpoista ja uskoakseni kaikin puolin kestävämpää. Esimerkiksi kaali, lanttu ym. ovat mm. säilyvyydeltään vertailukelpoisia ja melkoisen aliarvostetussa asemassa- ihan suotta.