EU päättäjät tekivät sitovan sopimuksen vähentää kasvihuonepäästöjä 20%. Nyt HS:ssa on artikkeli, että ovatkin pulassa toteutumisen kanssa ?!?! Mielipidekirjoitus tukee omaa käsitystäni, että ilmaston muutos on tulevaisuutta ja siihen tulee siis orientoitua miettimällä, miten tästä eteenpäin.

Jos kerran ilmasto lämpenee monista eri syistä johtuen, niin ainakin ne mihin me voimme vaikuttaa tulisi tosissaan ottaa käyttöön. Joku kertoi omista päästötalkoistaan, jossa on kehittänyt oman tavan hyvitellä aiheuttamiaan ympäristökuormia. Eikö kysymys ole siitä, että jokainen kertakaikkiaan nyt vähentää ympäristön kuorimttamista, mistä ikinä keksiikään. Tässä tarvitaan välttämättä uutta ajatuskuviota. Miten kokonaisuus on rakentunut kulutukselle- uutta hienompaa, yhä vain halvemmalla. Mieletöntä....

Entä minä ? Mistä minä olen valmis luopumaan ?
Itsestäni riippumattomistakin sattumuksista jouhtuen olen jo luopunut autosta ja kesämökistä (eli tarpeesta matkustaa joka viikonloppu) sekä painostuksesta, että kaiken on oltava uutta=parasta. Lapset nauttivat kotiympyröistä ja kaupunkimme tursuaa kaikenalsita tekemistä, ettei mitkään lomat riitä siihen kaikkeen mukavaan, mitä jo tässä julkisten yhteyksien päässä voidaan kokea. Siis ulkomaanmatkat ovat minimissään. Lamput on vaihdettu säästölamppuihin, laitteiden stand by:t ja turhat valot sammutetaan... Tästä ja monesta muusta olen jo kirjoittanutkin. Enkä todellakaan ole lähelläkään asketiaa !!! Keksin varmasti vielä jotain- ihan vaivatta vaikka sitten luovun sukkahousuista ( en olekaan koskaan niistä edes pitänyt), mutta kyllä minullakin raja tulee vastaan. Esimerkiksi se, että alennan asunnon lämpötilaa reilusti.... Siihenkin pystyisin, pidän villasukista ja villapaidoista. Entä mitenkähän asunnon rakenteet, sellaisetkin pitää ottaa huomioon. Kun koulujen sisälämpötilaa laskettiin tulikin homeongelma (ainakin kaupunkilegendan mukaan).

Tieto lisää tuskaa ja toisaalta mahdollistaa aktiivisen päätöksenteon.