Olen käynyt tänään kiertelemässä "turhuuden markkinoilla" ja selvinnyt kuin sattuman kautta vielä onnellisesti siten, että ympäristökasvatus meni myös nappiin.

Asia on tuttu varmasti kaikissa lapsiperheissä. Minua odotti eilen lapset, jotka olivat sopineet keskenään, että minun tultua kotiin lähdemme ostamaan mulkosilmäkynät, jollaiset on luokkakavereillakin. Koko homma lähti tietysti rajaamisesta, että mitä voidaan minun ylitseni sopia ja sitten päästiin varsinaiseen asiaan. Mikä on uuden tavaran ostamisen peruste ?

1. Onko hyvä syy se, että kaikilla tai niillä joita toiset ihailevat on joku tavara ?

2. Onko se käyttökelpoinen kynänä tai leluna ?

3. Onko se juuri tavara, jonka ostamisesta lapsi voi päättää "sästettyään" saamiaan rahoja ?

4. Minkä verran lapsen on syytä joutua ajattelemaan hankintansa ympäristökuormaa ?

No, neuvoteltuamme päädyimme, että lähdetään tänään katsomaan, mistä on kysymys. Bussilla lähdettiin retkelle ja lapset lompakon kanssa Tiimariin. Minä siellä sivussa seurailin asioiden sujumista. Ei löytynyt mulkosilmäkyniä. Kaikenlaisia kimaltavia, heiluvia... kyniä, lähinnä muovista, mutta myös muista materiaaleista. Kun mulkosilmäkyniä ei löytynyt kuulostelin, että olisiko joku muu yhtä kiva (onneksi ei ollut). Kierrettiin sitten muitakin kauppoja, mutta ostettavaa ei löytynyt. Pettymys oli kova, mutta minulla oli hyvä tilaisuus perustella, ettei tavaran hankkimiseen kannata sitoa omaa onnellisuuttaan ; ) Vaivihkaa olin ostanut mukaan kaikille värityskirjat, jossa mallista voi katsoa aitojen perhosten oikean värityksen- sellainen on minusta ihan ok ja kotona niistä olikin iloa.

Arjen kiire oli syynä, että emme leiponeet, vaan ostimme laskiaispullat, jotka olivat järkyttävässä muovipakkauksessa : ( Kiva asia oli, että lapset olivat koulun kanssa laskiasimäessä.