Viikko 33 / 2009
Sadonkorjuuta
Lomakausi alkaa olla lopuillaan. Vielä viimeinen lomaviikko edessä. Loma on tähän asti ollut juuri sellainen, kuin olen toivonut. Rauhallista yhdessäolemista, leikkejä, pieniä retkiä, joista olenkin kirjoitellut...
Entä sitten se suuri kysymykseni suhteessa ruokaan ?
1. Olen kerännyt kaikenlaisia reseptejä, jotka vain stressaavat pois tieltä siirrettävänä pinona. Ajatus omasta reseptikirjasta ei saa tulta. Teemme aina vaan niitä tuttuja joten ehkä ratkaisu on pysyä tutussa yksinkertaisuudessa.
2. Olen pakastanut suunnitelmani mukaan lanttua ja kukkakaalia esikeitettynä. Kaalia ja porkkanaa saa ympäri vuoden paremmin. Kaikista parasta on, että löysyin läheltä LUOMUPIIRIN !!! Se on nyt kesätauolla.
3. Marjoista meillä pakasteena menee parhaiten mustikat. Niitä on nyt runsaasti. Kaupasta ostettuna 5kg hinta oli 30€. Lisäksi pääsimme mahtavalle mustikkaretkella, josta saaliina oli kaksi täpötäyttä ämpäriä muhkeaa marjaa ja luonnossa levännyt mieli sekä yhdessätekemisen ilo. Suosittelen sitä ihan kaikille. Linkki , joka saa ajattelemaan, että on meille lahja annettu.
Viikon kysymyksessä tiedustelen Oletko mies vai marjanpoimija ? ; ) ->
Tarkoittaako tuo sanonta, että tosimies ei mitään marjoja poimi ? Olen totisesti eri mieltä.
4. Yhdessä kokkailu jäi vähän sen varjoon, että olen opastanut lapsia muissa kodinhoitojutuissa. Eilen tytär väsäsi itse, ilman reseptiä, mokkapalojen pintaa tarjottimelle. Toisilla se vaan luontuu näköjään luonnostaan, sillä teos oli sekä maistuvaa, että esteettisesti kaunista. Kokeilimme kuitenkin viikon gluteiinitontakin ruokavaliota (luettuani kirjan Vaaralliset viljat), meidänkin perheessä on ollut vatsavaivoja, joihin rukiin, ohran ja vehnän välttäminen on auttanut.
Lopuksi vielä linkki elintarvikkeiden hiili- ja vesijalanjäljestä.
4 kommenttia:
Jännä juttu, että vanhemmiten on marjastus ja sienestäminen muuttunut aina vaan nautittavammaksi. Varsinkin sienestämisessä löytämisen riemu on valtava.
Kiinnostaisikin kuulla, tulevatko lapsesi mielellään mukaan metsään? Itse muistan lapsuudesta, kuinka (naama vääränä) piti mustikoita kerätä, jotta pääsi osingolle piirakoihin ja lettuihin :) Tällä hetkellä sitä on kiitollinen äidille siitä, että tunnistan sieniä ja olen oppinut nauttimaan metsän tuoksuista ja rauhasta.
Onpa upea kuva mustikanvarvuista! Taisivat eväätkin sillä yhteisellä retkellä maistua tosi hyviltä.
Minun lapseni ovat olleet vauvasta asti mukanani mättäillä mönkimässä ja toisaalta vielä sen verran pieniä, että hedät saa innostumaan jos itsekin on innokkaana.
Huilailua varten oli makuualusta mukana, mutta toinen hädintuskin malttoi ne eväät syödä. Uni maistui sitten tosi hyvin- vieläpä (omassa pihassa) teltassa.
Viikon kysymyksessä paljastui, ettei kukaan vastaajista tunnusta olevansa "mies".
3 marjanpoimijaa ja
3 jotain muuta ; )
Lähetä kommentti