perjantaina, heinäkuuta 24, 2009


Viikko 30 / 2009

Piiperrys vastaan tosi teot.

Viherpiiperrys on käsittääkseni haukkumasana, jolla kuvataan pientä puuhastelua ympäristöasioiden kimpussa. Tätä blogiakin voi hyvin pitää sellaisena ja minä alistun siihen, vaikkakin uskon pieniinkin tekoihin. Tänään HS kirjoittaa, ettei Helsingissä meinaa tarjonta riittää lähiruoan kysyntään. Siellä ne kaltaiseni viherpiiperot vaikuttavat markkinavoimiin...

Kysyn onko sinulla mahdollisuus hankkia lähiruokaa ->

Piiperrys voi myös olla jotain sinnepäin tekemistä. Ajattelematta pidemmälle hankitaan jotain ekoa, joka jää käyttämättä tai on vain ratsastanut ympäristönpelastamismarkkinoinnilla.

Olen oppinut, että on helppoa tehdä virhearviointeja. Ostaessani jouluvaloille ajastimen (säästääkseni sähköä), en tullut ajatelleeksi, että takuu on voimassa vuoden. Seuraavana jouluna eli seuraavalla käyttökerralla ajastin olikin jo rikki ja takuu oli jo umpeutunut. Ympäristöä säästävä hankintani osoittautui pahemmaksi kuin vaikka yötä päivää palavat valot.

”Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.” Tehdessämme pieniä virheitä, menemme vikaan vain vähän ja asia on ehkä mahdollista vielä korjata, se on piiperryksen etu. Päätettäessä ydinvoimasta, kaasuputkista tai vaikka tuulipuistosta on valinnoilla paljon isommat seuraamukset.

Keskustelu oikeanlaisesta kauppakassista on hyvä esimerkki piiperryksestä. US:n artikkelin mukaan luomupuuvillainenkin kassi kuluttaa vesivaroja kohtuuttomasti. Entä jos se tulee käytettyä kymmenen vuoden ajan - kysymys lienee jo eritavalla vaikuttavasta ekoteosta. Varsinkin, jos sitä kantaa kävellen tai kuljettaa polkupyörällä. Puhumattakaan, mitä sillä on kuljetettu. Kassi sinänsä on pieni teko. Se on kuitenkin jotain, mitä jokainen meistä voi tehdä. Joku voisi laskea sen säästön, joka kestokassilla saataisiin aikaan, jos mitään kertakäyttöisiä ei olisi.

Ainoa, mitä voimme puhtain omintunnoin oikeastaan hankkia, on terveellinen ja mahdollisimman vähänkuormittava ruoka. Kaikki muu pitäisi hankkia kierrätyksestä tai valmistaa jo olemassa olevasta. Näppärät sormet vain piipertämään : )

En minä tietenkään itsekään tuohon pysty, varsinkaan lasten pyytäessä jotain, minkä pystyvät hyvin perustelemaan. Mielessäni se on kuitenkin, varsinkin silloin kun ladattavat junat eivät toimikaan tai tietokoneohjelmat pykii tai peliohjain onkin rikki ja lapsiltakin menee hermot. Ehkä silloin ärsyttää ajatuskin, että noita ilman voisi hyvinkin olla. Tottahan se arjessamme kuitenkin on.

Kuva ei ole ihan hienoin, mutta tarkkaan etsimällä löytää punertavan tomaatin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika nihkeästi sitä lähiruokaa täällä kulmilla löytyy! Tänäänkin toin lähiruokaa 'tien päältä'. No, parempi sekin kuin ei ollenkaan.

Viherpiipertäjä on todellakin kirosana!

Halo Efekti kirjoitti...

Lähiruokaa saa parhaiten kasvattamalla sitä itse siemenistä. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta ja säilyttäminenkin on ongelmallista useille. Mutta vaikkei se ihan koko vuotta onnistukaan, niin sesonki ainakin on makoisa :)

Pisarat kirjoitti...

Valveutunutta väkeä vastaamassa viikon kysymykseen kuudelle lähiruoka oli osa ostoskoria ja yhdelle tavoitteena. Upeeta.