Viikko 29 / 2009

Kesä ja loma tuovat tärkeitä oivalluksia, joita olen sivunnut ennenkin.

1. Vaatimustason laskeminen kiireettömäksi ja vähemmän suorittavaksi on suora ympäristöteko. Lasten kanssa tulee pysähtyneeksi ydinasioihin, joihin arjessa ei ehdi edes pysähtyä. Loma on aikaa, jolloin omat tavarat katsotaan ja niillä unohdutaan leikkimään. Yö leikkimökissä tai teltassa on jännittävä retki. Riippukeinussa vanhojen lehtien selaaminen tuo hupaisia muistoja.

2. Yhdessä tekeminen ja jakaminen, hyvänmielen ympäristöteko. Ennenkin olen kehunut kirjaston. Lainasimme lokki Joonatan äänitarinan ja nyt olemme tutkineet aikasemmin suorastaan pelottavalta tuntuvien lokkien siipien aerodynamiikkaa.
Hiukan kituvasti, mutta hissukseen idea kassista näyttää lainaamisen tai palvelusten vaihtamisen mallia.
Asukaspuistot, joissa Helsingissä jaetaan vieläpä lapsille ruokaa (isot keittoastiat lienevät kuljetuksista huolimatta ekologisia, omat ruokakipot ainakin). Pelit leikit ja kaverit ovat yhteisessä käytössä.
Jos jostain pitää säästää, niin kirjsto ja asukaspuistot ovat helposti lähtölistalla. Niitä pitäisi päinvastoin opetella käyttämään tehokkaammin.

3. Ilmasto-olot ovat kuin paratiisissa. Mansikkaa, hernettä, salaattia ja makoisia juureksia on haettavissa torilta ja jopa lähikaupasta. Omavaraisuuspyrkimykseni on lujalla kädellä osoitettu hyväksi yritykseksi. Minusta ei tällä tontilla tule perheeni ruokkijaa, mutta lähialueruokaa saa nyt helposti. Ainakaan välipaloja ei tarvitse edes kummemmin valmistaa. Näyttää katoavan parempiin suihin ennenkuin niille mitään ehtii tehdä. Kuvassa on oman pihan ahomansikan raakileita etualalla ainakin näytiksi.

4. Aurinko tuhlaa meille nyt energiaa, niin valon kuin lämmönkin muodossa. (Kyllä sisulle tulee nyt merkitys, kun hampaat irvessä, keinolla millä hyvänsä yritämme talvellakin täällä sinnitellä). Nyt ladataan akkuja, ehkä niitä olisi vielä oman talon katollekin joskus ?!

Lomalla voi antautua lapsekkaaseen oloon, olla huoleton. Syksyllä ehkä herätään taas todellisuuteen. Mitä pienemmin lomalla olen, sen paremmin voin. Uskoakseni luontokin kiittää. Tämä on suojelemisen arvoista. Kiitos jokaisesta hetkestä !
Viikon kysymys on helteestä ->