Viikko 21/2009
Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos.

Täällä Suomessa olemme tottuneet, että vuodenajat jaksottavat elämäämme selvästi muuttuvin vuodenajoin. Näin hieno kevät, kesän odotus, muistot puutarhasta. Ihmismuisti alkaa yhdistellä muutoksessa toistuvuuksia, jotka värittyvät lisäksi omilla muistikuvilla ja subjektiivisella kokemuksella. Sukupolven kokemusaika vain on niin lyhyt, luulemme tietävämme, muttemme sittenkään.
Säät vaihtelevat kotimaassamme todella nopeasti jopa yhden vuorokaudenkin aikana. Ilmatieteenlaitoksen sivuilla on paljon kiinnostavaa. Viikon kysymyksessä tiedustelen, mikä linkeistä kiinnostaa eniten ->

Lämpötilavaihtelut ovat merkittäviä esimerkiksi silloin kun vesi jäätyy tai sulaa, kysymys on vain asteen erosta. Puhumattakaan asiayhteyksien vaikutuksista toisiinsa. Konkreettinen oma kokemukseni on että, pieni parvekelaatikollinen terhakoita salaatintaimiani ovat syystä tai toisesta lakoontuneet, vaikka annoin niille lämpöä öisin sisällä, valoa, kosteutta kevyesti kastelemalla ja turvaa etanoilta erillisessä laatikossa. (Ehkä sitenkin kastelin niitä hiukan liikaa…)

Suomessa on nähtävissä myös jääkauden massiiviset jäljet. Kuvassa on Pihlajamäen hiidenkirnut. Niiden reunalla voi kuvitella hetken valtavia jäämassoja ja niiden voimaa. Pysyminen tilassa, jossa ihmisten hyvinvointi on tällä tasolla, on todellista nuorallatanssia. Trapetsilla paikoillaan pysyminen on vaikeaa, ennemmin tai myöhemmin lihakset väsyvät tai saavumme nuoran päähän. Uusimmassa tiede-lehdessä esitellään uusia ekokaupunkeja. Artikkelissakin pohditaan, onko kaikki tekniset kehitelmät sitten ympäristöystävällisiä. Pohtiessamme ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen joudumme joka tapauksessa miettimään syyllistymistämme. Miksi olemme ryhtyneet koko teolliseen ja autoilevaan elämäntapaan? Miten saamme pysäytettyä kertakäyttökulutuksen? Mitä valintoja voimme kaiken tietotulvamme keskellä tehdä? Miksi emme saa selvää vastausta ?

Maailma on tullut niin pieneksi. Voimme seurata tapahtumia maailman ääristä interaktiivisesti ja varata matkan vaikka kuinka kauas. Nyt maailma tulee kylään Kaisaniemessä. Taiga-lavalla on ympäristöaiheisia esityksiä.

Ihmisoikeuskysymykset kulkevat rintarinnan myös vaikutusmahdollisuuksien kanssa. Iso laiva kääntyy hitaasti, me pisarat melomme pienemmillä airoilla. Obama näyttää ainakin yrittävän "laivan kapteenina". Nopeat toimet ovatkin nyt tarpeen ja sitten herkkyys tehdä tarvittavia korjausliikkeitä.