Viikko 2 / 2009
Tällä viikolla on ollut mukavasti pakkasta. Lähikentälle yritettiin jo jäädyttää luistinrataakin, mutta lumentulon myötä ilma lauhtui. Viimevuonna hetken ollut lumi suli 10.1-08. Kävelylenkillä huomaan kuinka autojen kylmäkäynnistys ja joutokäyttö vaikuttaa hengitysilmaan.

Biojäteastiamme on jäätynyt kiinni- saa sen toki auki. Jäätyminen on myös vertauskuvallista, sillä vaikka lajittelen edelleen minua vaivaa tieto, ettei YTV:n biomassavoimala edelleenkään toimi. Tässä vastauksesta, kun asiaa kyselin: "Kompostointilaitos on osittaisessa käytössä: biojäte otetaan vastaan ja esikäsitellään uudessa kompostointilaitoksessa parina-kolmena päivänä viikossa. Varsinainen kompostointi tapahtuu vanhassa kompostointilaitoksessa, jonka kapasiteetti on kuitenkin pienempi kuin uuden. Siksi edelleen osa biojätteestä joudutaan sijoittamaan kaatopaikalle."/Minna Partti YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta Jätehuolto, neuvonta.

Haluan kuitenkin lajittelullani osoittaa, että minä uskon asiaan ja jos jollain muulla on pokkaa sitten, vaikkakin toimimattoman laitoksen vuoksi, mättää biojäte muuttumaan metaaniksi, tulee ainakin minun osaltani painetta saada asia kuntoon. Ennenkuin sain vuosi sitten taloyhtiöltämme luvan hankkia yhteiskäyttöön biokeräysastian, mietin tietysti muitakin vaihtoehtoja. Hauskin vaihtoehto olisi lemmikkinä kompostilierot, jollaisia eräällä ystäväperheelläni oli keittiössä. Puutarhajätteen kompostointi pitäisi ehdottomasti tehdä omalla tontillamme, mutta naapurien mielestä lehtikompostit yhteisellä tonttiosalla ovat rumia. Entä sitten pikakompostori ? Jos olisin tiennyt, että biojätteenkäsittely kompastelee, niin varmasti olisin vakavasti harkinnut. Tutussa päiväkodissa pikakompostoria ei osata hoitaa oikein ja mätänevää kosteutta valuu haisevana ulos. Ei mitään kannustavaa mainosta sekään.

Tasan vuoden vanhoista kirjoituksistani poimin myös tarinan perheestä, jotka lapsineen olivat läheisellä mäellä lumen puutteen vuoksi mäkiautolla. Helsingissä on keskusteltu kiivaasti Stadionin altaiden lämmittämisestä myös talvisin. Aikaisempina vuosina Rautatientorin jääpuisto sai samanlaista kritiikkiä energian tuhlauksesta verovaroin. Minäkin haluan antaa lapsilleni talviriemujen kokemuksen, mutta tosiasiassa he eivät osaa niitä välttämättä kaivata. He keksivät omat leikkinsä siinä ympäristössä, missä sattuvat olemaan. Ei niin, etteivätkö he lumesta saati luistelusta ja uimisesta iloitse, mutta he myös sopeutuisivat mainiosti olemaan ilman niitä. Ilman erityisiä odotuksia kun lähtee reppuineen retkelle, saa varmasti kelissä kuin kelissä ikimuistoisia kokemuksia.

Perjantaina HS:ssa oli uskomaton juttu, mitä ihmiset ajattelevat kestävästä matkailusta. "Ympäristöasiat painavat vähiten suomalaisten matkavalinnoissa". Kuvitelkaa, että kyselyssä, jossa kysyttiin ympäristökuorman keventämisestä eniten vastauksia sai:
Olla roskaamatta matkalla (yli 80% vastaajista) .... ei voi olla totta, onko roskaaminen niin tavallista sitten muuten ?!?
Vasta neljäntenä tulee jotain oikeasti vaikuttavaa (n.65% vastaajista) kuluttaa rahaa paikallisiin tuotteisiin ja palveluihin. Vaan eikö sielläkin loista sana "kuluttaa" ?!
Todellisesti vaikuttava, valita vähäpäästöinen matkustusmuoto on yhdeksäntenä (n 25% vastaajista) jne.
Kun itse kerroin, että en aio enää matkustaa lentokoneella kommentti oli, että voihan sitä elää kokonaan Lasse Nordlundin-tyylin omavaraisesti. Totisesti siinä välilläkin on jotain vaihtoehtoja...vaikkapa seuraava...

Uusimmassa Tiede-lehdessä 1/2009 on paljon juttua Darwinsta. mm. "Ilmasto muuttuu- ehtiikö evoluutio perässä ?" Yhdessä kohtaa on minusta mainio oivallus. Eläinekologian professori Hanna Kokko toteaa, että lajit muuttuvat sen hetkisistä lähtökohdistaan.... Useimpien eläinlajien ympäristössä liika äly voi olla haitaksi...Useimmat eläimet pärjäävät paremmin olemalla vähän sinnikkäämpiä ja laiskempia." Minusta tämä sopisi niin hyvin meihin ihmisiinkin tässä tilanteessa.

Kun olen viikon kirjoittamatta, niin juttu on sitten sitäkin pidempi. Toivottavasti jaksatte seurata...
Meillä oli lainassa nimittäin John Websterin "Katastrofin aineksia" elokuva. Se oli juuri niin hyvä, kuin olin ajatellut. Anu-vaimon konservatiivinen linja kuvaa niitä matkailijoita, joille suurin ympäristöteko ulkomaanmatkalla on olla roskaamatta paikkoja (noin kärjistetysti sanoen). Meidän perheessä innostumme toistemme ideoista, usein toinen on ideoija ja minä toteuttaja, Anu Websteriin verrattuna otan ideat vastaan kiitollsena ja toteutan niitä hymyillen.

Katsoessamme elokuvaa sattui sopivasti 35 min sähkökatkos. Läppärin akun voimalla leffa jatkui, mutta kun tilanne viipyi, rupesin jo miettimään sulaako pakastin ? Sähkökatkos on hyvä muistuttaja siitä, että ruokaa ei saa lämpimäksi ilman sähköä (paitsi primus keittimellä tms.), taskulamppujen ladattaviakaan pattereita ei saa ladattua niiden ehdyttyä, kännykän akut tyhjentyvät nopeasti lataamatta. Tämä kaikki vasta kotioloissa, jos sähköä puuttuisi vaikka vuorokauden ajan. Ukrainan kaasusulku saa miettimään energiaa välttämättömyytenä. Entä jos meillä on vielä mahdollisuus valita- säästää tarpeettomasta kulutuksesta ?!?

Ensi sunnuntaihin taas : )