Tauko on ollut opettavainen. Päivittäisestä tavasta ei ole niin helppo luopua. Sama pätee kaikkiin elämänmutoksiin, niin myös pyrkiessämme tekoihin, joilla on vaikutusta.
Huomaan olevani eteenpäinkatsoja, joten jatkan niillä arkisilla asioilla, joita ruuhkavuosia elävän äidin eteen tulla tupsahtelee. Lunastan kyllä myös lupaukseni ja luen viikko kerrallaan aikaisempia kirjoituksia, mutta en lähdekään otiskoimaan niitä uudelleen- tarkistan vain, että asiat joihin olen luvannut palata, tulevat uudelleen käsittelyyni. Uusi otsikointi on tämänvuoden kirjoituksia varten. Seuraavan kerran kirjoittelen su 11.1-09.

Tässä elämäntyylissä, jossa en ole valinnut ehdottomuuksia, havahduin jälleen lastenhuoneessa omaan kaksinaamaisuuteeni. Jos kaikilla on omat CD-,radionauhurit ja MP3-soittimet, lukuvalot, yövalot ja kännykät. Lisäksi Nintendo DS-peli, digikamera, videokamera... Keittiössä on vedenkeitin ja teetermoskeitin, sekä höyrykeitin ahkerassa käytössä ja satunnaiskäytössä kahvinkeitin, mikroaaltouuni sekä jäätelökone ja vatkain. Kuinka minä edes kehtaan täällä mitään kirjoitella ?!?
Ehkä voin saada synninpäästön. Olen edes ajatellut asiaa ja kaikesta huolimatta pyrin tietoisesti parempaan, ehkä blogilla on sittenkin oikeutuksensa : )

Lastenhuoneeseen palatakseni olin auttamassa tavaroiden järjstelyssä ja ehdotin, että laitetaan taas tarpeettominta eteenpäin. Lapsen ajatus oli, että jospa olisi vain muutama tavara, josta ei tarvitsisi luopua. Niin ihanaa kuin saaminen onkin, on sen vastapuolena aina myös luopuminen- hieno oivallus, kultaseni.