HS:ssa tänään Jenni Leukumavaara "Arkipäiväinen kevytvihreys kasvattaa suosiota Suomessa" ja "Tutkijat:Valtion tuettava vihreää kulutusta". Artikkelissa on vertailtu ympäristöystävällisksi mainittuja tuotteita tavallisiin tuotteisiin. (Vaalea liha vs punainen liha, Kotimainen kasvihuonetomaatti vs espanjalainen avomaatomaatti, silakka vs. tonnikala, tuulisähkö vs. ydinvoima, biodiesel vs. tavallinen diesel ja energiansäästölamppu 15W vs hehkulamppu 60W).

Isoissa linjoissa valtion tulisi, Hgin kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Johanna Moisanderin mukaan, olla vastuullinen mm. kunnollisesta (ympäristön huomioonottavasta) infrastuktuurista.

Jutun mukaan hämmennystä aiheuttaa se, että lähes kaikkea markkinoidaan ympäristöystävällisenä esimerkkinä auton tankkaaminen ja autoilu sekä pullovedet. Moisanderin mielestä "yksittäisiä hankintoja tärkeämpää olisi kriittinen asenne kertakäyttökulttuurriin".

Mitkä sitten ovat toteutumisen esteenä. Heti HS ulkomaat-sivuilla on Annamari Sipilän artikkeli "Finanssikriisi horjuttaa EU:n ympäristölupauksia". "Jäsenmaat pelkäävät, että kunnianhimoinen ohjelma päästöjen leikkaamisesta iskee kipeästi jo valmiiksi kärsiviin yrityksiin ja kansantalouksiin" Saksa ja Ranska ovat selvimmin osoittaneet vetäytymistään. Britannia pitämässä puolestaan tiukimmin kiinni. Suomi toivoisi, että haavoittuvat metsä-, metalli- ja terästeollisuus saisivat päästöoikeudet ilmaiseksi. Perusteluna, ettei tuotanto siirtyisi maihin, joissa päästöistä ei sakoteta. Ohessa linkki EU:n ympäristösivuille

http://europa.eu/pol/env/index_fi.htm

Onko sopimukset lupauksia ?

Milloin lupaukset voi jättää lunastamatta ?

Mikä on asioiden tärkeysjärjestys ?

Miten ehkä kapitalismin ajaman tuottavuustarpeen saisi pysähtymään, jos hintana on maapallon tuhoutuminen ?