200.s kirjoituspäivä

Olen selvästi seesteisemmässä vaiheessa katastrofin ajattelussa. Risto Isomäen pitkä juttu HS kuukausiliitteessä toki kiinnosti, mutta ajatukseni harhautuivat siihen mielettömään innovatiivisuuteen, joka Isomäellä on. Hän jaksaa yrittää ja varmaankin hänellä looginen ajattelukyky on laajempaa kuin minulla. Koko juttu luettavissa http://www.hs.fi/artikkeli/Luomakunnan+toivo/1135238269674

ja keskustelu aiheesta http://www.hs.fi/keskustelu/Voiko+ilmastonmuutoksen+pys%E4ytt%E4%E4%3F/thread.jspa?threadID=130753&tstart=0

Itse huomaan, että kun lapset ovat nyt vielä omalla lomareissullaan, muutun jotenkin kyynisemmäksi. Kenellekään ei tarvtse nyt sanoittaa ja perustella mitä on tekemässä ja miksi. Esim. lajittelua tai sähkönsäästöyrityksiä tai kertakäyttömuovin välttämistä tai blogin kirjoittamista. Teen kaiken kuten olen hyväksi ymmärtänyt ja jo rutinoituneesti. Ei synny yhtä syvällistä ja kysyvää ilmapiiriä jossa äidiltä odotetaan rehellinen vastaus, joka ei ole kuitenkaan liian "rumaa kuultavaa".

Toisaalta, kun ovat olleet poissa silmistä ovat siten myös poissa mielistä, siitä mielikuvasta joka minulla tulevaisuudesta alitajuisesti on. Nyt katseeni kurottelee vain max. nelkyt vuotta eteenpäin ei kahdeksaakymmentävuotta eikä ainakaan siitä eteenpäin mahdollisten lastenlasten tulevaisuutta ajattelemaan.

Tämä on kesälomaa myös ajatuksille, jotka toivottavsti keräävät voimia mitä tahansa tuleekaan.