Puutarha kutsuu... Miten mukavaa siellä onkaan taas talven tauon jälkeen olla: Ystävien kanssa, lasten touhuja seuraillen tai yksin.

Minun pihaani reunustavat (naapuritontilla olevat) vaahterat. Riippukeinussa maatessani niiden lehtien liikkeet tuovat mieleeni alitajunnasta varhaisia muistoja mummolasta, jossa nukuin kuulemma päiväuniani runsaiden omenapuiden alla. Aurinko paistaa etelästä, missä (toisen naapurin pihasta) kurottelee yli leikkimökin tammi. Aurinkoinen kohta siirtyy siis pihassa ja tekee siitä elävämmän. Ikäänkuin auringon valokeila päättäisi, mikä kohta on vuorollaan enemmän esillä... ja lempeä varjo, johon voi hakeutua suojaan paahteelta. Nurmikko on kovalla koetuksella, kun rospuuttoaikoinakin siinä käy leikkimässä lapset kavereineen ja tietysti pihan varjojen vuoksi se ei saa riittävästi valoa : (
, mutta vaikka tiivistyneeseen maahan tulee ratamoa ja sammalta, niin varpaiden alla se on myös pehmeää ja vihreää...

Juuri nyt, kun tulpaanit ja esikot ovat kukkineet, eikä metsäkujenpolvet ja alppiruusu vielä ole kukassa- vain pieni kiitollinen särknyt sydän ja minulle niin mieluisat lemmikit ovat kukassa... ja leikkimökin takana lila sireeni.

Kaikkein parasta ja monia aisteja helliviä ovat yrtit: erilaiset mintut ovat ollee kestäviä ja sitruunamelissa, meidän kaikkien lempiyrtti. Ruohosipulin ja rosmariinin olen ostanut melkein jokavuosi, ne eivät ole talvehtineet. Raparperi on tänävuonna viihtynyt erinomaisesti. Se on niin hieno, etten malttaisi heti siitä edes varsia hakea kiisseliä varten. Kasvien suhteen minulla on ollut muutamia periaatteita: perinteiden ja luonnollisuuden kunnioittaminen. Sikäli kuin se on kehä ykkösen sisällä, omalla pikku pläntilläni mahdollista. Sekä se, että mahdollisimman montaa kasvia voi myös syödä. Kielo on ainoa myrkyllinen kasvi.

Lähden kohta siistimään pitkäksi kasvaneita heiniä kivien väleissä ja pensaiden juurilta, jonne en ruohonleikkurilla viitsi mennä, antaakseni sinne istuttamiani pikku sipulikukkien kerätä ensin varsien virheän voiman takaisin ensi kevättä varten.

Eilisten vieraiden kanssa söimme mm. maissilaistuja. Ystäväni oli tehnyt ihanaa guacamolea ja tomaattisalsaa. Kun sitten katsoin maissilastujen pussia- ymmärsin syöväni bioetanolia maissia ja palmuöljyä. Havahduin oikein asiayhteydestä. Kiitos vielä kaikille vierailleni. Ystävät ovat ihania ja niin tärkeitä !!!