Hiljaisuuteen liittyy monenlaista. Joskus hiljaisuus on tarkoituksellinen teko, kuten osanoton yhteydessä.
Kun olemme hiljaa, kuulemme enemmän.

Ollessani hiljaa omassa kodissani ja kuunnellessani tällä kuuluvia ääniä huomaan, että melkein kaikki äänet ovat jotain joka liittyy energiaan. Tämä tietokone pitää surinaansa, kylmäkalusteet hurisevat ja akvaariosuodatin pitää tasaista, hyvin hiljaista ääntä. Kellojen napsutus syntyy patterien voimalla, lämpöpatterien satunnaiset äänet ovat ilman liikettä lämmitetyssä vedessä. Kun astian- tai pyykinpesukone tai mikro on pällä ääni on jopa ajoittain niin kova, että jos samalla kuuntelee radiota tai katselee tv:tä, ääntä on laitettava kovemmalle. Kun luonani oli "sähköallerginen" ystävä kiinnitin asiaan erikoista huomiota.

Kodin ulkopuolelta kantautuu autojen erilaisia ääniä, kuulen kun naapurit tulevat tai lähtevät autoillaan tai roska-auto käy tyhjentämässä säiliöt. Pihalle mennessäni alan kuulla myös lintujen laulua, tuulen suhinaa tai sateen ropinaa. Mökillä ja luonnossa äänilähteiden suhde on toisenlainen. Arkisin kiinitän kaikkiin noihin ääniin oikeastaan aika vähän huomota. Ja kuitenkin ne ovat kovin merkittäviä. Energian kulumisesta muistutukseksi ympärilläni on jokapäivä tasainen humina, hurina, naksutus jne. Hiljaisuus olisi melkein pelottavaa, vaikka ajatuksena sen rauha antaa minulle voimaa ja turvapaikan johon voi mielikuvissa vetäytyä.