Viikko 37 / 2009

Maine ja tietoisuus

Kuluttajat liikkuvat tietoisesti, nopeasti ja massana. Toisaalta se on hyvä asia. Informaatiota ei puutu ja valinnanvaraa on. Huono puoli on sitten se, että yksikin huono uutinen haavoittaa mainetta kertaheitolla. Syntyy "kaupunkilegendoja" (tosia ja epätosia) ja niiden korjaaminen on kovin työlästä.

Tässä muutamia esimerkkejä:
- Tänään Metro-lehdessä oli uutinen, että sähköauto paloi kokkona. Ajattelin heti, että nyt ne jotka voisivat olla kiinnostuneita sähköautosta muistavat kuvan, jossa auto roihuaa ilmiliekeissä.
- Sitkeä ja osin tottakin oleva juttu on biojätteen joutuminen lajittelunkin jälkeen sekajätteeseen. Oma tapani reagoida, oli ottaa yhteyttä YTV:lle ja selvittää, mikä biojätevoimalan tilanne oikein on.
- Itsekin vähän säikähdin, kun kuulin että idätyssiemenissä on ollut jotain myrkyllistä hometta. Kohta on taas aika laittaa idätyspurkit ikkunalle ja ottaa riski.
- Sienestys on upea tapa liikkua luonnossa ja saada todella hyvää ruokaa ekologisesti. Äitini sieniharrastus loppui Tsernobylin räjähdyksen jälkeen. Itsekin peesaan, mahdollinen säteily ei houkuta... vaikka tuskin säteilyä siinämäärin sunnuntaisienestyksestä saisikaan. Kuvassa oman pihan sieniyllätys. Miten on oma sienituntemuksesi- tunnistatko kuvan sienen ?
- Ydinvoimasta puhumattakaan. Se ei voi olla turvallista.
- Muovipussia kun nyt on parjattu, niin Eurooppalaiseen tyyliin joka butiquella on tarjolla oma kestokassi. Haloo- kestokassin idea ei ole kertakäyttöinen.
Viikon kyselyssä kartoitan, onko mukanasi oma kauppakassi ? ->

Kritiikki ja tietoisuus kulkevat käsi kädessä. Tarvitsemme tosi paljon medianlukutaitoa ja omatoimista kiinnostusta. Vertailuissa on tietysti tärkeää, että verrattavat tuotteet ovat samalla lähtöviivalla. Aikaisemmin syksyllä HS artikkelissa verrattiin tavallisia pyykinpesuaineita ja pesupähkinöitä. Seuraavassa lehdessä oli oikaisu, jossa esiteltiin pesupähkinöiden oikea käyttötapa ja tahroihin avuksi sappisaippua. Myös suhtautumiseni tutkimuksiin on nykyisin pian samaa luokkaa kuin muuhun tiedottamiseen. Ei riitä, että on lukenut tutkimustulokset- lisäksi on selvitettävä mm. kuka tutkimuksen on rahoittanut.
Ennen kirjoitettuun tekstii suhtauduttiin eritavalla. Ymmärrän myös oman vastuuni kirjoittaessani nettiavaruuteen tätä blogia

Iloisena uutisena loppukevennyksenä, että lapseni on valittu luokkansa ymparistöagentiksi. Arvatkaa onko hänellä innokasta tukijoukkoa kotona ?!