Viikko 7/ 2009

Palaan aikasempaan teemaan energiantuotannosta. Se on selvää, ettei ihmiskunta tule täysin ilman tuotettua energiaa toimeen, eikä varsinkaan näin laajoille alueille levittätyneenä. Kaikkiin energiantuotantomuotoihin liittyy ongelmansa.

Ydinvoimasta olen oppinut sen, että mieluummin olisin ilman koko sähköä kuin uskaltautuisin kannattamaan ydinvoimaa.

Maalämmöstä oli tiistaina 10.2 HS:ssa Markku Saksan kirjoitus "Maan uumenissa odottaa loputon lämmönlähde" Jutussa esitellään, kuinka yhdeksän kilometrin syvyydessä lämpötila on 225 C. Reikään pumpattu vesi nousee joko höyrynä tai tulikuumana ylös. Asiaa tutkitaan Geotherminal Eneg Associaton (GEA). Ongelmaksi mainitaan, että kyseisen reijän poraaminen on kallista, vaikka se periaatteessa voidaan tehdä mihin tahansa. Tässä kuitenkin herää kysymys, että vaikka energia olisi ympäristöystävällistä niin kuinka se olisi kaikkien saavutettavissa ? Arvioidaanko tässä sittenkin väärin Tellusta, eikö syvien reikien poraamisesta ole ehkä muita seurannaisvaikutuksia- kuulostaa se senverran massiiviselta urakalta.

Aurinkovoimasta on juttua Tiede 2/2009 lehdessä. Kalevi Rantanen " Aurinkoa kuusta" artikkelissa on ajatus, että kuun päivänpaisteiselle puolella pystytettäisiin aurinkokennovoimaloita ja energia lähetettäisiin mikroaalloilla ja napattaisiin täällä suurilla antenneilla... eiköhän tämäkin ole aika ufoa juttua. Olisiko sellainen säteilytys turvallista ? Samassa lehdessä on kuitenkin ajatus "Sähköä autiomaasta". Sieltä energiaa riittäisi koko maapallolle ( ja oma huomautukseni on, että aurinkokennon voi hankkia myös ihan yksityinen henkilö).

Aurinkosähkö on artikkelin mukaan toistaiseksi kallista:
tuotantotapa euroa / MWh
Ydinsähkö 35
Hiilisähkö, ilman päästömaksua 45,7
Kaasusähkö, -"- 51,2
Kaasusähkö päästömaskulla 59,2
Hiilisähkö päästömaksulla 64,4
Aurinkosähkö 400-600
"Lähteet Tiedelehti / Risto Tarjanteen ja Aija Kivistön raportti LTY 2008 ja GreenSteam Network raportti 2007"

Energiankulutuksen vaikutukset ilmastonmuutokseen ovat todella mittavat. Metro-lehdessä oli viikolla Jaakko Heinimäen kirjoitus puolet enemmän, luehan.

Jos sitten lopuksi vielä viimevuodelta keskeneräiseksi jääneitä asioita, joiden vaikutukset eivät ole merkityksettömiä nekään. Kun en voi puuhata isommissa asioissa, niin jatkan tämäntapaisissa:
1. kahviloiden ja tapahtumien pahvimukien kierrätykseen tsemppaaminen. Jatkossa, jos vielä into riittäisi tungen kaikkiin tapahtumatoimikuntiin ehdotuksellani, että mikäli kartonkimukeja käytetään- niiden kierrätyksestä huolehditaan myös. Ensimmäinen kohde on lasten koulu.
2. Helsingin kaupungin säästötoimet, enkä nyt tarkoita työntekijöiden palkanmaksua ; )
3. Kierrätettävät muovipuollot saaneet nyt todellisen aluevaltauksen. Viini muovipullossa. Halusin valita uutiselle linkiksi lööppilehdistön sivut- on se senverran kumma juttu.

Hehkuviini-terveiset keväisiin talvipäiviin. Kiirehdin taas kirjoittamaan aikaisemmin. Ensikerralla sitten maltan sunnuntaihin.