Viikko 4/2009

Uskomattoman ihanaa lumikeliä, nyt jo kolme päivää. Aamuisella koulumatkalla pysähdyimme ihastelemaan lapsen kädellä kimaltavia lumihiutaleita, kiireestä huolimatta.

Viimevuoden kirjoituksista nostin tähän esiin matkailun. Lapsille on luvassa lomamatka. Olen heidän puolestaan onnellinen, sillä minä olen melko varmasti elämäni lentomatkat jo tehnyt. Kiinnitin huomiota, että matkalaskussa oli ilmastotukea kokonaista 1€, johon matkatoimisto liittää toisen euron lisäksi. Matkatoimiston suosittelemalla hyvityslaskurilla hiilidioksiidikompensaation summaksi tulisi 37€. Matkatoimistojen sivuilla on runsaasti ilmastonmuutoksen ehkäisyyn liittyvää juttua. Ainakin matkailijat tulevat tietoiseksi asioista, on sitten eri asia, miten ne vaikuttavat päätöksentekoon.
Entä minä itse sitten ?! Nyt olisi vaikuttamisen paikka. Tilaisuus sanoa, että minun lapseni eivät muuten lentäen lähde viikoksi yhtään mihinkään. Mutta edes minä en sitä heiltä nyt kiellä...

Tammikuun 08 kirjoituksista löysin jutun, jossa kerron omien vanhempieni vaikutuksista omaan ympäristökäytökseeni. He ovat lukeneet blogiani kannustaen, mutta monia asioita arkiteoissani myös ihmetelleet. Nostan nyt kuitenkin isona asiana edelleen sen, että olen saanut periä ennenkaikkea arvostusta vanhoihinkin asioihin. Jos joku kertoo vaatteestaan, että se on ihan vanha ja löytynyt kaapin kätköistä, minä riemuitsen että eläköön - uutta ei tarvittukaan ; )
"Ennen oli ennen ja nyt on on nyt". Elävä yhteys aikaisempiin sukupolviin antaa perspektiiviä suhteuttaa asioita. Sukupolvien ketjussa minun vuoroni on soveltaa esimerkiksi sota- ja pula-ajalta kuulemiani käytäntöjä niihin haasteisiin, joita nykypäivä meille tuo. Siinä ketjussa olen vuorossani vastuullinen opastamaan seuraavaa sukupolvea "kaiken varalle". Huom ! Viikon kysely ->

Olen kirjoittanut myös tulotason suhteesta kulutukseen. Nyt olemme aivan toisessa tilanteessa kuin vuosi sitten. Silloin en ollut kuullut tästä lamasta. Tavallaan olen toivonut, että jotain rajaa tähän kulutusmenoon tulisi ilmaston ja ympäristömme nimissä. Mutta olenkohan sittenkään valmis siihen, mitä pahimmillaan tuleman pitää, jos lama jyrää. Miten kiinostavaa on, että kuluttamista oikein nyt mainostetaan bussipysäkkien valomainoksissa. Linkissä konkretisoidaan, kuinka minun ostamatta jättämiseni vaikuttaa. Kaikki ostaminen ja kuluttaminen ei kuitenkaan ole kotimaista- monikansallisiin kukkaroihin menevästä osuudesta ei mainoksessakaan varoiteta. Kansantaloutta (ja ympäristöäkin) tukevia hankintoja olisi käydä naapurin ylläpitämässä kotikampaamossa ja kiinnittää huomiota hankintoihinsa esimerkiksi lähikaupassa. Hyvinvointivaltio on rakentunut nyt omaa polkuaan ja Nokian yhteisöverot ovat olleet siinä tervetulleita. Toivottavasti lama ei oikeuta välinpitämättömyyttä heikoimmista lähimmäisistä tai ympäristöstä.