Kyllä lukutaito ja aika ja paikka lukemiselle niin merkittävää ihmisen käsityskyvylle. Eilisen tekstin suoltamiseen oli ehkä taustalla juuri lukemani Afgaanistanilaisen Khaled Hosseinin "Leijapoika". Flunssaa parannellessani olen ahminut tänään loppuun myös Jeremy Leggett:in "Viimeiset pisarat. Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto"- kirjan, jonka jälkisanat kirjoittana on päivännyt 14.2.2006.

Tällaisena minä kirjan käsitin:
Ensin hän kuvailee muutamien öljyjättien ja autoteollisuuden tapaa hallita ja saada maailma riippuvaiseksi öljystä. Mukana lopulta on kuluttajat vastaan tuottajat, joilla on myös erilaiset uskonnot.
Hän on seurannut päätöksentekoa pitkään ja näkökulmillaan saa kiinnostumaan. Ihmeellisintä on jotenkin huomata, että hän puhuu ajasta, jolloin itse olen elänyt- olen kuullut ne asiat tapahtumahetkinään. Kirjailija esittää uhkakuvatkin arkitajuisesti.
Positiiviseen uskovan minäni kannalta kirja antaa myös ajatuksia, että voisimme tehdä toisin. Tilaisuuksia olisi ollut pitkin öljyaikakauden historiaa, mutta nyt kirjassa toivo laitetaan aurinko- ja vetyvoiman kehittämiseen sekä energiatehokkuuden lisämiseen...

HS:ssa esitellään "pisarat-tyyliin" kuinka Espoolainen perhe opetteli tukun säästökonsteja, jolla käänsivät sähkönkulutuksensa laskuun.
Olen itse tehnyt nyt vuoden ajan saman. Helmikuussa-08 asuntomme sähkönkulutus oli 106kWh/viikko. (Mukaan ei ole luettu kaukolämmön eikä lämpimänveden kulutusta). Kesäkuukausina kulutus oli km. 78kWh/viikko. Marras-joulukuussa, vaikka valoa on tarvittu kesää enemmän, kulutuksemme on ollut 75 kWh/viikko. Tämä kaikki miltei huomaamatta ja ainakin niin, että elintaso on pysynyt jopa ennallaan (uskallan sanoa, että elintasossakin olisi varaa madaltaa).

Energiahtiö on vaihdettu ekosähköön, joka ei perustu myöskään ydinvoimaan. Asuntomme rakennusvaiheessa ei vielä ympäristökysymykset tulleet riittävästi huomioiduksi mutta uskon, että asunnon energiatehokkuutta voisi vieläkin parantaa. Kukahan siihen ryhtyisi ilman esim. lakivelvotteita ?!