Joulun odotuksen tunnelma alkaa tiivistyä. Saamme vieraita tänään, huomenna ja aattona, joten pientä puuhastelua riittää. Joulutunnelman ylläpitäminen on mieluisa tehtävä. Minä olen nyt se, joka luo seuraavan sukupolven perinteitä ja siten isossa vastuussa.

Luin illalla Norlundin kirjoitelman (kts. eilinen linkki) ja olen monesti huomannut omien pisaroitteni vaatimattomuuden. Tuskinpa yksin pystyisin omavaraisuuteen, vaikka näppärä ja joustava olenkin. Kirjoituksessa on paljon oivallettavaa ja pureksittavaa. Muistin jutun kun olin lämpimässä suihkussa, kun poikkesin kaupassa, kun autoin lapsia järjestelemään huoneitaan, kun tiedän, että varjoisassa pihassani ei kasva mitään säilöttäväksi asti kelpaavaa. Sitten mietin, että he säilövät 200kg sieniä- ihan mieletöntä. Miten mistään metsästä voi löytyä sellaista määrää ? Isäntä on innoissaan ja ihailenkin hänen periaatteiden mukaan elämästä. Ehtivätkö he todella hoitaa kaiken ? Miten onnellinen mahtaa olla hänen vaimonsa ? Ehdinkö minä muka paremmin ?

Touhukasta ja lämmintä joulun odotusta...