Hurjaa myrskyä... taitaa olla turhaa arvailla onko normaalia ilmojen vaihtelua. Marraskuun alussa on Helsingissäkin ollut joskus lumisateita, ei ainakaan tänään. Enkä minä muista, että meidän kottikärryt olisi ennen tuulessa lennelleet.

Mietinpä tänään sitten kertakäyttökulttuuria. Lähdetään aluksi sateenvarjoista. Kun katsoin lapsille sateenvarjoja, niin olihan se aika masentavaa. Isoja ja tukevarakenteisempia ei oiken viitsi koululle mukaan antaa. Halpisversioita kun katselin, niin kyllä on surkeeta. Pinnasta irronneen kankaan voi vielä ommella, mutta vääntyneet, katkenneet tai tuulen löysyttämät saranat ovat suorastaan turvallisuusriski lasten käsissä. Äänestyspäivän myrskyn jälkeen oli ilaislehtien lukijoiden palautekuvien mukaan useampikin roskis täyttynyt rikkimenneistä sateenvarjoista. Sadetakki on lapsille paras ja aikuisillekin kestävin vaihtoehto. Siinä on asennekasvatukselle taas paikkansa, että lapset niitä pitävät myös silloin kun en ole asiaa tarkastamassa ; )

Kun etsin kuvaa sateenvarjosta löysin tämän mainion puuhaamon linkin. Eipä ole rikkinäinen sontsakaan mikään sekajäte !!!

Yksi silmätikkuni kierrätysasioissa on nykyisin kertakäyttökupit. Myyjäisissä ja tapahtumissa niitä ainakin käytetään- samoin kahviloissa, joissa kahvin voi ottaa mukaan. Ymmärrän vielä kertakäyttökuppien helppouden ja edullisuuden. Kartonkikeräys on yleistynyt ja monessa paikassa on vain tietoisuuden ja viitselijäisyyden takana, että ne erilliskerättäisiin ja saataisiin kierrätetyksi. Jos sattuu olemaan pokkaa, niin menen tekemään ehdotuksen. Yleensä ehdotus otetaan iloisena vastaan. Paikalle saadaan erillinen kartonkikierrätysroskis... sitten vielä kun asiakkaat osaisivat lajitella... Minulla on ollut monesti mielessä, että pitäisin repussa omaa kuppia tällaisia kahvitteluja varten. Se on kuitenkin vielä jäänyt tekemättä. Ehkäpä nyt, kun tulin sen tännekin kirjoittaneeksi...