Olimme tänään kylässä, jossa tuli myös katseltua telkkaria. Aikamoista uutistulvaa esimerkiksi 45min ohjelma http://www.mtv3.fi/45minuuttia/, jossa nopeassa tempossa tietoa tulvii äänenä ja kuvana. Katsojille ei juuri jää aikaa kommentoida asioita keskenään ja tietoiskut olivat toinen toistaan minua melkeinpä "ahdistavia" uutisia: Venäläiset ruplarikkaat ostamassa upeita ranta- ja metsätontteja, elintarvikkeiden poisheittämistä ja biojätelaitoksen osittain vielä toimimaton järjestelmä, eläkesäästöjen hupeneminen ja kansalaisten muuten menettämät varat...

En edelleenkään kaipaa televisiota ja sen päällekäyvää tapaa tunkea alitajuntaani, joka kyllä työstää asioita, mutta omaan tahtiinsa. Lehdessä tai netissä oleva kuva jättää sittenkin vielä mahdollisuuden palata katsomaan uudestaan tai sivuuttaa ylikuormittavan uutisen.

Uutisointiin vaikuttavat monet asiat. Pahimmillaan se on propakandaa tai esimerkiksi myynninedistämissyistä värittynyttä. Reaaliaikainen tiedottaminen ja netin kautta aktiivinen osallistuminenkin muuttaa uutisten luonnetta. Tieto lisää tuskaa- sanotaan ja kyllähän se vähän niinkin on. Entä, jos olisimme telkkarin katselun sijasta tehneet iltalenkin ihanassa ruskassa ja pimentyvässä syysillassa, jossa katuvalojen kauniita ketjuja katsoessaan ymmärtää valoenergiankin voiman omakohtaisesti. Miettisin nyt enemmän itseni kokoisia ajatuksia.

Isäntäväki oli taas niin ihanaa- kiitos jälleen kaikesta !