Kävimme kauppareissulla sitten pyörillä. Kahden pyörän kyytiin saa runsaasti kuljetettavaa. Isossa kaupassa on tosiaankin valinnan varaa. Punajuuria, porkkanoita ja kukkakaalia saa irtomyynnistä (omatekemiini hedelmäpusseihin). Lihatiskistä saa vaikka omiin rasioihinsa mieleisensä tuotteen. Sitten asian toinen puoli: Mahtavat valikoimat sisältävät myös tuotteita, joita ei ympäristöllisesti voi ajatella olevan kestäviä. Pakkausmateriaalit, tuotteiden raffinointi... Vapaan valinnan toisella puolella on vastuu, joka edellyttäisi tietoisuutta asioiden yhteyksistä. Kauppa on saanut ympäristödiplomin. Eteisessä olevassa kunniakirjassa mainitaan, että tarjolla on (myös) reilun kaupan tuotteita, pakkausmateriaalit kierrätetään (asiakkaille näkyi vain pullojen palautusmahdollisus- täytyykin tiedustella, että mihin hävisi aikaisempi kierrätyspiste kaupan reilun laajentamisen yhteydessä ?!) henkilökuntaa koulutetaan ympäristöasioissa...

Pidän pienimuotoista kirjanpitoa ostoksistamme. Toisen kerran havahduin yltäkylläisyydestämme ja rajaamisen vaikeudesta, kun huomasin mitä kaikkea meille kuitenkin -ponnisteluistani huolimatta on hankittu. Kyllähän sitä on kaikenlaista välttämätöntä ... Yltäkylläisyydestä johtuen olen voinut vapaasti ostaa vähänkäytettyjä tavaroita.

Juhlapyhinä sitä aina viimeistään saa aihetta ostaa jotain extraa. Hyvään ruokaan panostaminen on juhlallista... Ruoka on asia, jota en haluaisi liikaa pohtia syyllistyen. Ainakin lapset haluaisin vapauttaa huolehtimasta, että heille tarjottu ruoka ei olisi kaikin tavoin hyvää ja nautittavaa...