sunnuntai, syyskuuta 21, 2008

Huomenna 22.9 on autotonpäivä. Helsingissä ainakin järjestetään Pohjois-Espalla asian tiimoilta tapahtumaa http://www.autotonpaiva.fi/ ja Vantaalla olisi polkupyöriin saatavissa turvamerkintä. Poliisin sivuilta löytyi myös ehdotus, että poliisin päivystysaikoina 7-21, voi poliisilaitokselle mennä itse tekemään turvamerkinnän (ellei kysymys ole vain Oulun poliisista )
http://www.poliisi.fi/poliisi/oulu/home.nsf/pages/283FDDB42799EE7EC2256BBB00271FC3?opendocument Myös vakuutusyhtiöt lainaavat merkintävälineen.

Autoilu on ollut bloginin "luokkatunnuksena" kahdeksan kertaa. Minulle autottomuus on helppoa. Täällä yritetän hillitä läpiajoliikenteen nopeutta, että lapsilla olisi turvallista kulkea kouluun ja tiedustellaan suljetun katuosuuden avaamista liikenteelle ??? Koko keskustelut ovat niin kaukana siitä, mitä itse ajattelen autoilusta. Ihmettelen itsekseni:


? Onko työpaikka niin kaukana ja sisältää työajoa, että auto on välttämätön ?
? Onko kiire ja vaivattomuus hyviä syitä kuljetella lapsia hoitoon, kouluun ja harrastuksiin autolla ?
? Montako autoa keskivertoerhe tarvitsee ?
? Eikö lähikauppojen valikoimiin voi riittävästi itse vaikuttaa, tai onko hintataso jättimarketeissa niin paljon halvempi, että ruokaostokset on parempi tehdä jumbomarketeissa ?
? Jos kesämökki on välttämätön, onko jokaisen viikonlopun matka pakko tehdä autolla, pääsisikö julkisilla, saisiko palveluita esim ruokaostoksia tehtyä matkan varrella ?
? Jos sukulaisia tai ystäviä on matkan päässä, onko auto välttämätön ?
? Onko kaupungissa autoilulle tosiaankaan mitään todellista perustelua ?

Meillä päivähoito- ja koulumatka on kevysesti kävelymatkan päässä. Työmatkani taitan pyöräillen tai julkisella liikenteellä. Työpäivän aikana kuluu tosin melkoisesti aikaa matkoihin vrt, jos käytössä on työpaikan auto.

Itsekin menin ensin siihen halpaan, että kun perheessä on lapsia olisi ihan hullunrohkeaa olla ilman autoa. Totuus on ainakin lasten kannalta myös päinvastainen. Missään en ole nähnyt sellaista kähnäämistä kuin auto takapenkillä. Autoa ajava vanhempi on pikkuiselle näkymttömissä ja käyttämättömissa siis poissa. Bussille kävely ei ole koskaan ollut omilleni ylivoimaista. Junat, metrot ja ratikat puolestaan aina täysi elämys. Matkalla on mukava jutustella vierekkäin istuessa.

Meillä lähikaupassa ei tosiaan voi toivoa. Keskuspaikasta määrätään ilmeisesti menekin mukaan. Tosin olen käynyt sinne vuoropuhelua ja olen kokenut myös tulleeni kuulluksi. Isoon (meillä kuukausittain tehtävään) ostokseen auto on todella loistava ja hypermarkettien isot pakkauskoot ja laajat valikoimat tuovat paremmin mahdollisuuden valita. Auto tosin ei ole tarpeen olla oma.

Harrastus ja huvittleuun sekä lomailuun liittyvä autoilu on mielestäni enemmän tapa kuin välttämättömyys. Miten on mahdollista, että Pekingin kokoisessa kaupungissa pystyttiin liikennettä rajoittamaan olympialaisten ajaksi. Saasteet vähenivät ja nyt mukisematta palataan takaisin entiseen smokin käryiseen autoiluun ???

Kirjoitin tuon vetämättä edes kertaakaan henkeä. Asia on minulle melkoisen selvä.

Sitten palataan virtuaalimaailmaan ja asiaan jota puolestaan on moninkerroin vaikeampi käsittää ja varmaankaan saada myöskään hallintaan. Tänään HS muistuttaa meitä Googlen käytön vaaroista. Jättimäinen koneisto on kiinnostunut jopa ajatuksistamme. Minä ainakin olen kirjoittanut ja hakenut ymppätietoa, pahimmillaan sitten joku asian vastustaja sanoo minulle böö. En tietenkään väheksy asian vakavuutta. Tietoyhteiskunnan valitsemisella on tietysti seurauksensa...

Ei kommentteja: