Viimeinen lomapäivä, niin lapsille kuin itselleniki. Oikeastaan on hyvä että sataa. Tekee mieli pysyä kotona, osaa oikein arvostaa kiireettömyyttä.

Kävin kurkkaamassa, josko posti olisi jo tullut. Ensin ilahduin, kun huomasin, että meille oli jaettu kätevä jääkaapin oveen sopiva kalenteri. Pian huomsin että myös muuta mainosta oli jaettu. No joku näppärä oli poistanut "ei mainoksia"- tarran. Kiirehdin paikalle välittömästi uuden kieltotarran. Mainosten määrä on ihan älytön. Kuvasta näkee, että arjen ahdistukseenhan tässä vaan mainoksia jaellaan, olen siis tervetullut takaisin krääsän todellisuuteen heti ,jos en ole puolustamassa oikeuttani olla tietämättä esimerkisi,

että saisin ilman takaajaa jopa 2500€ yksityislainan tai 30€ kauko-ohjattavan linnun sekä varastontyhjennyseriä jopa 70% alennuksella. Nyt kun en mitään krääsää tänne ottaisi edes maksua vastaan. Kalenterikin oli pakattu muoviin, jonka päätepiste on kaatopaikka.

Eiliseen öljyteemaan liittyen luin tänään loppuun Sven-Olof Jakobsonin kirjan Viimeinen tippa- ihmiskunta valtavan muutoksen kynnyksellä. http://www.pp.kpnet.fi/salainenasiakirja/viimeinen_tippa.html

Verrattuna aikaisempiin hänen kirjoihinsa (salainen asiakirja 1 ja 2 terveyden vaarat) tämä vakuutti eniten. Useasti hän toiselee, että öljyn tuotantohuippu on jo ollut tai on lähellä ja jokatapauksessa halpa öljy, johon nykyinen elämäntapamme perustuu tulee loppumaan. Suomessa olisi mahdollista palata omavaraistalouteen ja irtautua öljystä ennen kuin se loppuu ja olemme asian edessä yllättäin. Kirjassa korostetaan myös, ettei öljyn korvaavaa energiamuotoa ole vaihtoehdoksi. Bioenergia köyhdyttä luonnon ja ydinvoiman turvallinen huoltaminen onnistuu nykytietämyksellä vain öljyn ansiosta. Aurinko, tuuli ja vesivoima eivät riitä nykyiseen tarpeeseen ja vedyn laajamittainen käyttö ei ehkä ehdi ajoissa. Jos palataan agraariyhteiskuntaan niin voisimme selvitä, mikäli hiipuvista öljyalueista ei synny esim. ydinsotaa tai ilmastonmuutos aiheuta katastrofejaan.

Noista tosiasioista huolimatta kirjassa on paljon toivoakin herättäviä ajatuksia ja kyllä meillä innolla luetaan niitä kasvimaakirjoja. Parhaaksi osoittautui Iris Kuokkasen ja Leena Nurmen Satoisa kotipuutarha. Kirjailijoiden nimetkin ovat osuneet kohdalleen, kuin Musta Pekka korteissa.