Kaunis ja rauhallinen lepopäivän aamu on alkanut vakavilla teemoilla. Lapsilla on sotaukkelileikki ja siinä on sivussa keskusteltu, että millä aseilla ja missä tilanteissa kukakin "voittaisi". Minä olen voinut olla vapaasti aseista kieltäytyjä, koska minua ei ole sen tasoisilla asioissa koskaan uhkailtu. Nyt yritän olla keskustelussa objektiivinen, vaikka asenteeni sotavarusteluun onkin varmasti arvattavissa. Sota ei ole mitää siistiä, pilasin tavallaan leikin hypen ääntelemällä kerran haavoittuneella. Lasten varustelu muuttui hetkeksi (varmasti myös siksi, että leikissä on tyttöjen hoivaviettiä ilman minuakin), sukista tehtiin aidat suojaksi ja perustettiin kasvimaa. Leikissä satu ja tosi sulautuu jouhevasti ja mieltäkin suojaavasti... Nyt leikissä kuuluu, että teltta on tulessa ydinräjähdyksen jälkeen ja kuuluu sellaista matalaa ääntä ja määräyksiä, että korjatkaa sato, nopeasti. Nyt konekiväärin pauketta ja pyörremyrskyä. "Tankit tuhotkaa paikat" omien lasteni äänellä : ( "Varo kaveri, miina." "Tulitusta"... Yksi lapsista tulee lukemaan, mitä kirjoitan ja katsoo minua merkitsevästi.

Hesaria lukiessani tulen tietoiseksi Yhdysvaltain presidenttipelistä ja Venäjän viimeaikaisista liikkeistä. Vaikuttaa mielikuvitukselliselta ja onkin totta. HS:ssä Ilkaa Ahtiaisen jutussa "EU-maat huolestuivat kaasutoimituksisa" on hyvin havainnollinen kuva riippuvuudesta Venäläisen energian suhteen. Suomen maakaasu tulee sieltä 100%:sti. Eipä ihme, että kun energiaa sitten väkisin tarvitaan niin "Tuulivoimahankkeita nousee nyt kuin sieniä syyssateen jälkeen" kuten Heikki Arolan jutussa esitellään. Ydinvoiman ja tuulivoiman tuotanto on laitettu verrattaviksi.

Sitten hupaisa loppukevennys, mysö HS:sta Tuomo Purunen tekee eläkepäiviensä ratoksi märäkoirapakkausten pahveista kauppakoreja tuohitekniikalla.