Aamulla torilla ja Suomenlinnassa jälleen, mutta tälläkertaa työn puolesta. Oikea retkikeli ja kansaa maalta ja rapakon takaa- siellä samalla torilla pörräämässä. Siinä on esillä ihmiskunnan monimuotoisuus.
Lauttarannassa kuulin tämän keskustelun: Lapsi huomaa Lokin ja säikähtää. Ymmärrän että häntä on varoitettu, että lokitkin tykkävät jäätelöstä. Miksi lokit väijyvät lapsen jäätelöä torilla ja hampurilaista Lintsillä ? Miksi äiti vastaa lapselle, että ne ovat niin ahneita ? On tietysti törkeää, että lokit hyökkäilevät lapsen herkkuihin, mutta nyt huomasin, että lapselle ei tainnut tulla käsitystä lokin tarpeesta saada myös syötävää. Lokkikin haluaa pysyä hengissä, eikä se ole ahneutta. Joudumme liian kauas luonnosta ja omista juuristamme, jos aikuisten perustelut ovat sellaisia, että lähtökohdallisesti katsomme kaikkea vain ihmisen näkökulmasta. Entä sitten minä itse etanajahdissa. Aikaisemin en edes lapsille kertonut, mihin yhdessä kerämämme etanat oikein joutuivat. Vieläkin välttelen, ettei lasten tarvitse nähdä kiehuvan veden kanssa mestaavaa äitiä. Toisaalta meillä on ollut lemmikkietanat jokaiselle. Kun lapset olivat lomareissulla, minä ulkoilutin etanoita joka ilta. Syksyllä lemmikkietanat vietiin yhdessä kauemmas talvehtimaan.

Mieleeni tuli uusimmassa Kirkko ja kaupunki lehdessä ollut Lilja Laineen koko kolumnin mittainen kysymyssarja "Lapsekkaita kysymyksiä", tässä näyte vimeisestä kappaleesta "Onko kysymys arvokkaampi kuin vastaus ? Mitä jos joskus haluaisi saada vastuksen ?...onko kysyminen jo vastaamista ? Vastaako kukaan ?

Rautatientorilla oli olutseuran maistajaiset. Kuvassa olutmukien panttilainaamo. Erittäin hyvä idea. Olut ei todellakaan edes maistu miltään löperössä kertakäyttötuopissa.