Aina tuntuu, että löytyisi perustelut hankkia jotain uutta, vaikka liikkeelle lähtiessäään ei edes ajattele minkään puuttuvan. Miten kummassa, vaikka kuinka päätän, että jos jotain ostan niin ostan sen käytettynä ja kuitenkin tänään- alkaneen loman kunniaksi mukaan tarttui riipputuoli. "Sellaista olen aina toivonut" ; ) ja muutama päivä sitten (vaikka ajattelin, etten tänne edes tunnusta) ostin valkoisen pyörälaukun. Pyörälaukulle on tarvetta. Nyt kun lastenistuin on pois, niin tavaroiden kuljetus on tosiaan hankalampaa, mutta että sen piti olla valkoinen (kun se on niin ihana, kuvassa ei näy helmiäisvärinen kukkakirjailu). 
Ilmastoministeri nakertaa ilmastolakia
2 kuukautta sitten
2 kommenttia:
Niinpä, niin Liisa! Mutta onpa tosiaan ihana laukku ja riipputuoli!
Olen myös huomannut, että halvempaa on pysytellä kotona. Erittäin vaikeaa on olla ostamatta mitään, kun lähtee liikkeelle. Kahvilassa käynti on nykyisin suurin huvini. Se on melko kallista ja vyötärömitta on terveellisyyden rajoilla. Mutta, kun psyyke vaatii hemmottelua ja on kiva tavata ystäviä niissä merkeissä. Nykyisin tapaan ystäviä kahviloissa, harvemmin tulee kutsuttua kotiin.
Ihanaa, kun voi pyöräillä työhön pelkäämättä renkaiden luistamista.
Oikein mukavaa, hyvin ansaittua lomaaaaaaa...
Eksyin tänne blogiisi ekaa kertaa, samanlaisia ajatuksia on ollut mullakin. Turhaa tavaraa kierrätykseen ja myyntiin ja mahdollisimman vähän kotiin. Vaan eihän se meinaa onnistua. Noi oli kyllä varsin tarpeelliset ostokset!
Lähetä kommentti