Toukokuun touhukasta ja kiireistä aikaa. Luonnossa tapahtuu jokapäivä kaikenlaista uutta, töissä pohditaan kesäajantoimintaa- kevättalkoissa puuhaillaan varastoihin kertyneet roinat kierrätykseen tai poistoon. Katselen poisheitettäviä tavaroita. Osa on tosiaan aivan selvästi jo käyttökelvotonta, mutta sittenkin näen paljon materiaalia, jota voisi ottaa talteen: Ruuveja, saranoita, kankaita yms. ja ennenkaikkea kaikkiin tavaroihin liittyviä muistoja.

Sitten vielä tuoreena asiana luokkakoon merkitys. Koulussa tehdään syksyä ajatellen jo järjestelyjä. Lasten luokkakoot suurenevat. Tehokasta ja taloudellistako ? Voiko opettaja lähteä reilusti yli kahdenkymmenen lapsen kanssa vaikkapa lähiluontoon niin, että retkikokemus olisi kenellekään taattu ? Kotonahan se ympäristönkin huolehtiminen ensisijaisesti opitaan, eihän se voi kouluntehtävä yksin ollakkaan, mutta tämäkin erityiskysymys tulee esille, kun opettaja puskee laumansa kanssa pysyäkseen laaditussa opetussuunnitelmassa. Täytyykin selvittää, miten ympäristökysymykset ovat peruskouluopetuksessa huomioitu...