Onnea kaikille kouluvuotensa päätteneille lapsille ja nuorille, heidän opettajilleen sekä meille vanhemmille. Loma on nyt ansaittu. Entä sitten tuo kaikille tuttu Suvivirsi.
Tänä vuonna keskityin sanoihin oikein erityisesti. Virressä näkyy yksi käsitys Luojasta. Sellaiseen lapsenuskoisesti olen minäkin uskonut. Katsotaan nyt, mitä Taivaan Isä on kohtaloksemme päättänyt. Onko ilmstonmuutos meille jotenkin jonkun suuremman toimesta "järjestetty" vaikkapa opetukseksi, entä syntien anteeksi antaminen... Uskon asiat ovat mielenkiintoisia, varsinkin kun erilaisia näkökulmia yrittää perustella lapsilleen.
1.Jo joutui armas aikaja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaakoristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopitaas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,sen kutsuu elohon.
2.Taas niityt vihannoivatja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivattaas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapise vuosi vuodelta.
3.Taas linnut laulujansavisertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,kun laupias hän on.
4.Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,pois poista murheemme.
5.Ei vertaistasi sulle,sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulleja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksense saa kuin Libanon.
6.Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,niin on se autuas.
Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti