Ostin tänään arbuusin- lasten suosikin. Punnituksessa olin pyörtyä nähdessäni hinnan. Kohtalaisen pieni (alle 3kg) vesimelooni maksoi liki 8€ (ja kun mummoutunut olen, muutan sen tietysti mummon "Markoiksi" 40Fmk). Ensin ajattelin tietysti, että törkee hinta. Olisiko elintarvikkeiden hintojen nousu nyt sitten noin konkreettisesti minunkin edessäni. Ostin sen kuitenkin, mutta kun päivittelin tuota hintaa rupesin itsekin ajattelemaan, että onhan tuota kolmenkilon mönttiä rahtailtu Costa Ricasta asti. Ihan itse Del Monte on monikansallisesti sen tuottanut, joten maksamastani hinnasta ei edes viljelijä saa taattua tuottoa?! Tuossa linkissä on kylläkin jotain ympäristöpölinää, mutta ei oikein vakuuta minua: http://www.arvid-nordquist.se/Default.aspx?ID=979 Noin sitä lapsikullat jäävät nyt sitten jatkossa ilman arbuusia, kun äiti on havahtunut.

HS oli eilen jäänyt hakematta, kun en tajunnut, että to ja pe lehti ovat helluntain vuoksi yhdessä. Siksi nyt vasta pääsen kommentoimaan paria kiinnostavaa mielipidettä. Erkki Pulliainen http://www.pulliainen.net/ kirjoittaa siis "Bioenergiatuotanto on maankäyttökysymys". Hänen kirjoituksessaan ilmenee, että Suomessa olisi 2,25 miljoonaa peltohehtaaria, joista 1,5 miljoonaa riittäisi elintarvikeomavaraisuuteen. Hän ehdottaa, että jäävä 750000hehtaaria käytettäisiin energiantuotantoon ja mainitsee, että ruokohelpin energiatase on sekä positiivinen energiataseeltaan että hyvä hiilinielu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokohelpi Energian lisäksi sitä voisi käyttää eläinten rehuna, ettei tarvittaisi tuontisoijaa. Lisäksi hän kirjoittaa metsäenergiapotentiaalista, ymmärtääkseni siis polttopuusta.

Toinen kiinnosta mielipidekirjoitus on Raimo.K Saarisen, joka on Helsingin kaupungin rakennusviraston osastopällikkö. "Heikentyneitä kaupunkimetsiä on aika ajoin hyvä uudistaa" Hän kirjoittaa, että "Nykyiset Helsingin metsät ovat syntyneet suunnitelmallisen hoidon tuloksena, eikä täysin luonnontilaisia metsiä kaupunkialueella ole." Minusta hän perustelee myös aukkohakkuut ja uudet sinne istutettavat taimikot hyvin, joten luotan kaupungin ammattilaisten taitoon pitää "Metropolissammekin" tuon niin arvostamani metsän kaikkien saatavilla.

Vielä lopuksi. Etsimme yhdessä tyttären kanssa sen hukassa olevan kasvin nimen ja saimme uudenkin kasvin tunnistettua: pikkukäenrieska on tuossa kuvassa oikein peltona ja se uusi, tossa tien toisella puolella oleva kasvi oli litulaukka.