Äitiys on sekä työni että elämäntehtäväni.

Äitienpäivää voi viettää jokaisena päivänä, kuten oma äitini on opettanut.

Minun kokemukseni äitiydestä johdattavat:
1. velvollisuuteen omalla esimerkillänikin tekemään sen mikä sen tiedon valossa on parasta.
2. opettaa elämän taitoja ja tietoja, jotta tarvittava sopeutuminen olisi mahdollista. Tammen kultaistenkirjojen "Nalle Nokikämmen" tiivistää asian. Emokarhu opettaa poikaselleen erilaisia asioita mm. että metäpalon syttyessä kiipeä puuhun. Tämä ohje pelastaakin urhean Nalle Nokikämmenen, vaikka hän joutuu eroon emostaan.
3. turvata toivo huomispäivään. Lapsuuden varjeluun kuulu, ettei kaikkea tarvitse pelätä. lapsi voi tietää, että aikuiset huolehtivat ja kuitenkin minunkin on oltava rehellinen. Muistan työuraltanikin monia hetkiä, jolloin minun läsnäoloni kautta lapselle on tullut sellainen olo, "ettei ole sellaista pimeyttä, jota minun hento käteni ei torjuisi". Ymärrän oman pienuuteni, mutta jos lapsi nukahtaa tyytyvisenä uneen, tiedän tehenneni äidin arvoisen teon.

Kun minä tässä taas kerran kiittelin, että olen oikein onnellinen ja ihmettelin ääneen, mitähän hyvää olen tehnyt saadessani niin kivat lapsetkin. Lapsen spontaani vastaus oli, että "seksiä" ; )

Onnelliset

Jo valkenee kaukainen ranta ja koillisest´aurinko nousee,
ja autereet kiirehtii pois, kun pohjolan palkeet käyvät,
kun mennyt on yö, kun kimmeltää kesäinen aamu ja linnut ne laulelee.

(Oskar Merikanto ja Aleksis Kivi)