Ekopolis on näyttävästi esillä tämänpäivän HS:ssa. Timo Paukun artikkelissa esitellään rakennus, jonka katolla on tuulivoimalat, ylimmissä kerroksissa kasvatettaisiin riisiä. Vilja ja muu ruoka kulkisi ylhäältä alaspäin liukuhihnalla, kunnes valmiina olisi korjattavaa satoa alakerrassa. Alakerroksessa olisi kanala, joka jätteitä käytettäisiin lannoituksena. Alhaalta saataisiin maalämpöä jne. Miksei tuollaista sitten ole jo kokeiltu ? Entä miten rakennus kestää katastrofeja: järistyksiä, tulvia ja myrksyjä, joita myös kokoajan pallollamme tänäänkin on. Ekopolis sanalla aukeaa valtava määrä kiinnostavia linkkejä.

Minä ajattelen suojata hallaharsolla muutaman marjapensaani yöpakkasten varalta http://fmi.fi/uutiset/index.html?Id=1210926071.html ja samaan aikaan "samassa veneessä" niin suuri joukko ihmisiä on epätoivossa. En edes pystyisi hahmottamaan hädässä olevien lukumäärää. Itsekkyys on nyt elinehtoni. Me satumme olemaan "turvallisessa Suomessamme" ja pidän oikeutenani suoda lapsille mahdollisuuden nauttia jokaisesta mahdollisesta onnen päivästä. Meillä tällä on vielä mahdollisuus tehdä jotain:

-kehitellä mielettömiäkin Ekopolis ajatuksia, mutta ei tuudittautua niihin utopioihin.

-TV:stä luopuminen on minulle erityisen konkreettinen teko tästä esimekkinä. Siitä minulla tosiaan oli varaa luopua vaikka sen kustannuksella, että joku muu perhe hankisi itselleen sellaisen tai jopa toisen, nyt mahtuu yksi enemmän. Mitä kaikkea olemmekaan jo tänään ehtineet tehdä. Muuten oltais ehkä avattu aamuiset lastenohjelmat tai katsottu videonpätkä. Nyt olemme huomanneet myös itsemme, toisemme ja ympäristömme paremmin.