Luonto taitaa pitää sateesta. Ilmanlaatuakin se raikastaa, mikäli sateen happamuudet ovat vähentyneet. Omassa kukkapenkissäni nousee terhakkaasti tulpaanit. Miten hienosti luonto onkaan ajatellut niiden voimakkaat, teräväkärkiset lehdet. Tien penkoilla vihretää terhakkaana myös voikukan lehtiä. Iloitsen niistä ajatellen, että mikä tahansa vihreä sentään yhteyttää hiilidioksiidia hapeksi. Sitten kohta huomaan, että luonnossa vahvimmat jyrävät heikommat ja mietin luonnon monimuotoisuuden tärkeyden merkitystä.



Tästä on hyvä esimerkki oma miniympristöni, jonka olosuhteita voin aika voimallisesti muuttaa. Kyseessä on lapseni akvaario. Minusta akvaariokasveja pitää olla paljon, erilaisia ja kauniisti aselteltuna- ollaankin saatu hyvin sikiävistä kaloista vaihtiksina akvaarioon runsas lajivalikoima. Toiset kasvit ovat sopineet paremmin kuin toiset. Muutamat ovat olleet liian isoja 100litraiseen. Pintakasveja meillä on ollut kokeeksi kaikenlaisia, mutta lopulta ne ovat hyvässä valossa lisääntyneet siten, että koko pinta peittyy. Pinnalta syövät kalat saavat huonommin syötyä ja vielä huonompaa on, että ne vievät valon pohjassa kasvavilta kasveilta. Akvaariossa asian muuttaminen on suht helppoa, mutta luontoon pässeet vierasperäiset kasvit ja eläimet muuttavat koko ekosysteemiä. Afrikassa joet ovat peittyneet ja kotoperäiset kasvit ja eläimet ovat hädissään, juuri samaisten pintakasvien kanssa, joista itse kerroin hankkiutuneeni akvaariossa eroon. Vastaavista asioista on kysymys kun ilmasto muuttuu. Sen vaikutukset ekosysteemiin ovat arvaamattomat.