Tekojen ja tutkimusten tasolle kotitalouksien näkökulmasta:

Eilisessä HS:ssa Heikki Arolan ja Anni Lassilan artikkelissa "Tarkkuusmittari kannustaa kotitalouksia säästämän". Ainakin meidän kohdalla tämä on ollut totta. Mitän muuta mittaria ei olla tarvittu, kuin talovarastossa oleva asuntokohtainen mittari (kiitos blogiin saamastani vinkistä) kts blogitekstini 11 ja 19.2. Säikähdän ihan ajatusta, että taas joku lisälaite joka kotiin digiboksi tavoin- älkää, sitä rojua on ihan tarpeeksi. Sivuhuomautuksena tässä on mainittava, että langaton lankaliittymän puhelin vastaajalla ei mene Huutonetissä kaupaksi edes kahdella eurolla, vaikka on erittäin siisti ja uudenaikainen...

Kiinnostavinta on artikkelin kuva, jonka lähteenä tilastokeskus, SYKE

Sähkönkulutuksen jakautuminen Suomessa:

15% teollisuus

18% palvelut ja julkinen kulutus

13% kotitaloussähkö

10% sähkölämitys (asuinrakennukset)

2% kiinteistöt

1% kukin: sähkölämmits muu, maataloustuotanto, liikenne, loma-asunnot, rakennustoiminta-ala

Kun em. 13% kotitaloussähkön jakaantuminen keskimääräisesti katsotaan:

24% jääkaapit ja pakastimet

18% valaistus

13% ruuanlaitto

12% viihde-elektroniika

9% sauna

7% pykinpesu ja kuivaus

5% ilmanvaihto ja ilmastointi

4% astianpesukone

2% autonlämmitys

6% muut

Sähköyhtiöt asentavat tunnin välein kultusta mittaavia ja tiedot automaattisesti siirtäviä mittareita. Siitä voidaan siirtyä tunneittain vaihtelevaan taksaan, jolloin kuluttaja voisi mm. pestä pyykkinsä sähkönhinnan ollessa edullisinta. Tuota en tietysti tullut ajatelleeksikaan, että jos vaikka tuulivoimaa on enemmän, eikä sitä voi varastoida.... mutta olenko sitten kotona pyykkäämssä juuri tuulisena päivänä ?!

Vastaavasta aiheesta HS:n mielipiteen vieraskynässä kirjoittaa Simo Vahvelainen (tilastokeskuksen ympäristö- ja energia yksiköstä). Hän on kiinnittänyt huomiota, että kotitalouden tilastoitavissa mittareissa riittävästi huomioida aineettoman kulutuksen ekologista näkökulmaa. Tilastokeskuksessa kotitalouksien tuotteet ja palvelut luokiteltiin asiantuntijavoimin kolmeen luokkaan:

1. ekologisesti kaikkein kestävintä (esim. huolto- ja korjaustyöt, sos.palvelumaksut esim. päivähoito, osa luomutuotteista)

2. kestävää(esim. vuokrat, vaatteet, urheilukisat, leipä, kierrätettävä paperi)

3. kestämätöntä kulutusta (esim. auto, polttoaineet, tupakka, sähkö, osa paperista, pesuaineet, matkat, myös kahvi ja tee)

Tämäkin juttu vahvistaa intoani olla valitsemallani tiellä.

-jo työkseni teen ekologisesti kaikkein kestävintä työtä ja perheessäni näitä palveluja käytetän mm. koulun käynnin muodossa.

-nyt keväällä on paljon ihanan kiinnostavia tapahtumia. Ateneumin Pekka Halonen (oheisessa kuvassa Halosen maalaus maaliskuu) ja Emman Monet on nähtävä. Kiasman näyttelyt ovat aina arvoituksellisia, voisin poiketa. Lapsille on liput Bravo- tapahtuman yhteen teatteriesitykseen.

-vaatteiden kierrätys, jätteiden lajittelu on totuttua arkea.

-Kestämätöntä kulutusta on meillä helppo karsia muiden osalta kuin sähkön kulutus, muita ilman voidaan olla ja melkein ollaankin, kun pesuaineetkin valitaan niin ympäristöystävällisiksi ja uudelleen täytettäviin vaihtoehtoihin. Ehkä täytyy innostaa taloyhtiössä tekemään asunnoille kuntokartoitus, jossa samalla mm. meidän olohuoneen pohjoisseinn eristys tulisi tarkastettavaksi.

- sähkön säästäminen ja öljypohjaisten tuotteiden välttäminen on jokapäiväinen tavoitteeni

Huomasin vasta, että Eija-Riitta Korholan luennosta oli jäänyt mitä tehtävissä osiosta tärkeitä asioita kirjoittamatta. Hänest kiilateoria, jossa on 15 eri kiilaa, jilla ilmastonmuutosta pyritään hidastamaan on hyvä. Lisäksi hän mainitsi hiilidioksiidin talteenoton puolijohdetekniikan, polttokennot, 4. sukupolven ydinvoimalat, jotka voivat uusiokäyttää uraania ???

Joo, nyt houkuttelemaan joku kaveriksi näyttelyyn ja sopimaan ajankohdasta.