Oma tunnelmani on jotenkin sellainen kiireinen. Ympäristössämme, maailmalla, töissä, lapsilla ja omissa vaatimuksissani tapahtuu kokoajan ja paljon. Hallinnan tuntu on edellytys kyvyllemme toimia. Kiireen tuntu on subjektiivista ja asia jolle pitää voida tehdä jotain:
- hidastaa tahtia,
- tahtoa vähemmän,
- sietää keskeneräisyyttä
- sietää asioiden tapahtumattomuutta,.

Hidastaminen, luopuminen , karsiminen- ovat itselleni antamiani neuvoja tänään. Huomaan oman jaksamiseni rajoja ja yritän selittää niitä lapsille, jotka vielä vähemmän voivat käsittää: että kaikki ei tapahdu heti, on asioita joita ei voi luvata varmasti, ettei äiti ei pysty kaikkeen....
Jos ymmärrän asian itse, voin antaa käsityskykyä lapsillenikin ja läheisille. Elämän ruuhkavuosina tuntuu kuin olisi tornaadossa, ellei sitten itse osaa pysäyttää ja ystävällisesti huolehtia omista rajoistaan. Tästä on kysymys koko ilmastonmuutoksen kiihtyvässä vauhdissakin ja nämä ovat avaimia, joilla voidaan päästä takaisin hitaampaan elämänrytmiin- pois kulutuksesta ja suorittamisesta.

Mökin muori eli toisenlaista aikaa, jota en yhtään kadehdi, mutta jotain siinä on sellaista jota minä en enää voi tavoittaa vaikka haluaisin. HS:n tämän päivän sanottua osiossa on lainattu kansanedustaja Kari Kärkkäisen (kd) eduskunnassa sanoma mielenkiintoinen ajatus " Sota-ajan mummot ja papat eivät tiedä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, mutta ymmärtävät miten energiaa säästetään. Nuoret aikuiset ymmärtävät, mitä on ilmastonmuutos, mutta eivät säästä energiaa"
Myönnän itsekin olevani asian suhteen uusavuton. Isäni kertoi, että aikaisemmin virastoissa oli määrämitta, milloin lyijykynän sai heittää pois. Oikein joku kanslisti mittasi ja sitten sai tilalle uuden kynän. Itse tehtiin kyniin lisäosia, jotta koko kynä tulisi käytetyksi mahdollisimman tehokaasti. Kun isovanhemmat kertoivat, että heille ei annettu lapsina kännykkää, lapseni olivat ihan ihmeissään, ennenkuin oivalsivat ettei niitä silloin oltu edes keksitty. Nyt joka koululaisella- pienimmäisimmälläkin on oma kännykkä ja mitä kaikkea muuta jota ilman luulevat, ettei voi tulla toimeen.

Vastaavaa asiaa koskee HS:n vieraskynä Hannu Hyvönen. Hän kirjoittaa, että nykyinen metsäpolitiikka ja puun ja paperiteollisuuden tila on paljolti tähän jamaan järjestellysti saatettua. Kaiken takana on tietysti tuottavuuden loputtoman kasvun vaatimus. (Helppohan minun on sitä kritisoida, kun en tiedä minkään puutteesta mitään). Joka tapauksessa metsiinkin liittyen asiayhteydet johtavat pidemmälle kuin mitä maallikkoälylläni voin käsittää.

Onko niin, että tuulimyllyn valmistamiseen menee yhtäpaljon energiaa, kuin mitä se pystyy käyttöaikanaan tuottamaan ?!