Haavenani on ollut reissu Kilpisjärvelle. "Unelmoin" mahtavasta Saanasta, hiihtoretkistä Kilpisjärven jäällä, näkymstä kolmen valtakunnan rajapyykkiin ja ennenkaikkea revontulista.
Ensimmäiseksi kulmakiveksi tulee kohteeseen pääseminen. Lentäen pääsisi Kittilään (voiko sellaisen ympäritökatastrofin tyylin "kerran elämässään" tehdä ?!) Yöjunalla päsisi ekologisemmin... Entä sitten Kittilästä / Rovaniemeltä loppumatka käsivarteen. Matkahuollon bussit kulkevat kerran päivässä, eivätkä ole synkronoitu lentoliikenteen kanssa. Enontekiöön asti pääsee linja-autolla, mutta loppumatka olisi mentävä tilaustaksilla (hintaan 250€)... ja sama juttu tietysti kotiinpaluussa.Entä millaisia ovat muut matkaajat ? Sattuuko samaan aikaan aikuisten nuorten miesten lumikelkkaileva örvelöporukka olemaan "lomailemassa", miten he suhtautuvat ympäristön ja läheisten kunnioittamiseen... Onko lapin kairan rauha edes mahdollista jos pysyttelee hotellialueella ja tekee hiihtoretkiä.
Tällaisia asioita sain siis selville tänään tosielämästä. Opin paljon uusia asioita ja kysymyksiä heräsi juuri ympäristöäkin ajatellen. Huomaan olevani suorastaan urbaani utopisti.
1. Julkinen liikenne kehäykkösen sisäpuolella on tietysti eriasia kuin käsivarren lapissa- onneksi
2. On syytä tulla välillä herätellyksi sinisilmäisyydestään ja kaunokuvistaan
3. Asiat selviävät parhain päin lopulta, kun jaksaa olla kärsivällinen ja hoitaa asiaa...
jätetään jotain sitten odoteltavaakin, kerron päsiäisen jälkeen mitä sain aikaiseksi selvitystyöni tuloksena. Huomiseen !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti