Vuoden alkaessa toteutin pitkään suunnittelemani ilmaisjakelukiellon. Asillisen tarran sivussa on vielä maininta "luonnon puolesta", pieni kannanottoni tulee siten myös ilmaisseeksi asennettani postilaatikon ohi kulkeville.

Ensin ajattelin ikävöiväni paikallislehtiä, mutta metro- ja 100lehti riittävät päivittäiseen selailuun. Ylellisyyttä on pe-la-su Hesari, jonka yleisönosastokirjoituksiin liittyen tänään kirjoitan:

Tänä perjantaina ympäristöaiheisia kirjoituksia oli kolme "Matkailun oltava ympäristöä säästävää", "Laitoskeittiöt haaskaavat ruokaa turhaan" sekä "onko jäte-energia uusiutuva polttoaine?"
Kaksi viimeksimainittua liittyy mm. kertakäyttömuoviongelmaan. Elintarvikkeiden dyykkaukseen liittyy paljon toteuttamiskysymyksiä, joita HS:ssä kirjoittava Riina Simonen sivuaa. Minustakin on hurjaa , että viimeisen kättöpäivän tuotteet heitetään roskikseen, mikä järkyttävintä, pakkauksineen päivineen. Kaupoilla ei ole resursseja lähteä tyhjentelemään pakkauksia. Eikä ongelma ratkeaisi vielä asiallisella lajittelullakaan, kuten Keijo Luoto kirjoittaa. Muovijätteen polttamiseenkin liittyy paljon huomioitavaa. Itsekin kuljetimme vuoden ajan muovit kierrätyspisteeseen. Kierrätyspisteen sulkeminen ja selvittelyni energiajakeen polttamisen vähäisistä ympäristöeduista sai meidät pyrkimään välttämään kertakäyttömuoveja, mutta helppoa se ei ole. Osa muovipakkauksista voi olla perusteltua, mutta yritän kovasti valita muoviin pakkaamattomia tuotteita, josko kysyntä vaikuttaisi tarjontaan...