Nyt on tosiaan "muodikasta" puhua ja kirjoittaa ilmastoasioista. Kari Huhta kirjoittaa sunnuntaisivuilla "Europan polittinen ilmastonmuutos. Talouden superkasvu on ohi ja ilmstokysymykset nousevat maailman kärkiaiheeksi ohi terrorismin. Euroopalle tämä merkitsee lisää valtaa"- otsikoitu artikkeli sivuaa monia tässäkin blogissa käsiteltyjä asioita.


Sitten oli sekä mielipidekirjoitus että artikkeli metsään liittyen. Oikein selventävän kuvan kanssa Irina Vähäsarjan artikkelin tietokulmassa näytetään kuinka puu sitoo hiilidioksiidia. Suomen metsissä sitä on sitoutuneena 2,8 miljardia tonnia. Vuona 2005 Suomen hiilidioksiidi päästöt olivat vajaan 70 miljoonaa tonnia. Suomessa metsät kasvavat vuodessa lähes sata miljoonaa kuutiota ja metsiä hakataan runsaat 55 miljoonaa kuutiota.

Mielipiteessä ilmeni, että metsänomistajia ei tueta tarpeeksi ja toisena pointtina se, että metsiin jää paljon "hukkamateriaalia" (latvoja yms), jota voisi paremmin käyttää energiana.



Minulle ja monelle muulle suomalaiselle metsä on jotain suurta, sellaista samanlaista mitä meri. Siinä tuoksuu, kuuluu ja tuntuu luonnon ylivoima. Jos metsään eksyisi tietäisi olevansa luonnon armolla. Miten mahtavaa on ollut yöpyä taivasalla. Partiokavereiden kanssa katsella tähtitaivasta puunlatvojen välistä. Entä kantaa omat taaperoiset lapset makuupusseissaan mättäälle tuntemaan sen saman- joka aistilla. Vieläkin varmasti heillä on mielessään se mättään pehmeys...



Mitä minä täällä kaupungissa voin tehdä ? Ainakin tonttia kiertää tuija-aita... Vaahterat ovat naapurin puolella, mutta tontin länsireuna rajautuu niihin ja syksyisin niiden lehtikasoihin on lasten mukava sukeltaa...



Muistelin, että olisi ollut istuta puu päivässä-kampanja, mutta en löytänyt sellaista nettihaulla...
http://www.teuva.fi/maisema/reitti_SE9a.htm