Kyllä lumi on upeaa. Liikutuin ihan, kun näin lapsia pulkkamäessä. Samassa mäessä perhe oli joulun jälkeen uudella polkuautolla laskemassa ja ajattelin, että kyllä ihminen on sopeutuvainen. Tämän päivän teemana voisi siis olla ajatukseni ympäristönsuojeluun ja lapsiin. Ympäristöasioista puhuminen on meillä luonnollinen osa arkea, pyydän sammuttamaan valoja perässä, jätän kaupassa muovikassin ottamatta ja lapset hämmästyvät jos joskus joudun poikkeamaan periaatteestani, neuvon lapsia mihin mikäkin roska kuuluu...

Lapset ymmärtävät uutisia ilmaston lämpenemisestä ja se herättää huolta. Minun tarkoitukseni ei ole saarnata eikä peloitella vaan antaa lasten käyttöön välineitä ja ymmärrystä kuinka voimme yhdessä tehdä parhaamme ja uskoa selviävämme myös tulevaisuudessa. Kun toinen sanoi "ettei äidin touhu taida auttaa, niin vasta kommentti on, että mitä useampi pyrkii parempaan sen toiveikkaampaa meillä on. Eikä se kyllä ole keneltäkään pois.

Ympäristötiedon kirja on lasten lempikirja. Eivät saa sitä kouluta omakseen, mikä on toisaalta kovin sääli, koska kirja on tosi hyvä. Toisaalta on hyvin perusteltua, että kirjat voivat kiertää oppilaalta toiselle... kyllä meillä kirjoja on ja käytämme ahkerasti kirjastoa.