Kävelylenkkeilty on tänään ahkerasti, kyllä on mukava kun posket punoittavat ja jaloissa tuntuu mukava pikku rasitus. Varmasti monella tavalla tehokasta ilman mitään ympäristöllistä kuormaa : ) Kun Suomalaiset ovat tottuneet talviurheiluun, eikä nyt täällä Etelässä ole lumia ollut, niin sitten talviurheilumahdollisuuksia tehdään vaikka väkisin. Olen tosi iloinen tekojääradoista ja niitä olemme myös melko runsaasti käyttäneet, oli niin mukavaa käydä Paloheinässä hiihtolenkillä, vaikka metsässä oli ihan sulaa. Vaivaiset lumikasat vetivät lapsia kuin hunaja.... Entä tekolumen ja -jään ekologisuus ?! ja paikalle oli pyydettävä autokyyti... Näyttääkö lehdissä olevat talviurehiluvälinemainokset irvokkailta ? Lumille lappiin kyllä pääsee....ainakin lentokoneella.

Ruuhkamaksun suuruudeksi arvellaan 100-lehdessä enimmillään 30-60€/viikko. Keskustan kauppiaat ovat penseitä ja uhkaavat, että sitten ainakin ostajat lähtevät autoillaan Jumboon, Selloon jne. Liikenneministeri Anu Vehviläinen on ehdottanut, että rahalla kehitetään julkista liikennettä. Aiheeseen liittyen silmiini osui ilmatieteenlaitoksen www sivuilla, kuinka pääkaupunkiseudun päästöjen on arvioitu vaikuttavat ilmanlaatuun leviämislaskelmin (24.1.2008) http://fmi.fi/uutiset/index.html?Id=1201162180.html "Pääkaupunkiseudun yleiseen ilmanlaatuun vaikuttavat merkittävimmin autoliikenteen päästöt ja kaukokulkeuma. Laiva- ja lentoliikenteen aiheuttamien päästöjen vaikutus on paikallista. Energiantuotannon vaikutus ilmanlaatuun on vähäinen. Leviämisselvityksen mukaan ainoastaan typpidioksidin raja-arvot ylittyisivät pääkaupunkiseudulla. Vuosiraja-arvon arvioitiin ylittyvän autoliikenteen päästöjen vuoksi kaikkein vilkasliikenteisimmillä väylillä."

100-lehdestä vielä STT-AFP:n uutinen, että Ranskassa jopa 60% mehiläistarhojen mehiläisistä on tänä talvena kuollut. Samanlaisia uutisia on aikaisemmin kuulunut yhdysvalloista. Se on yllättävän kamala asia. Maailma ruuan tuotannosta (ainakin) 35% riippuu mehiläisten pölyttämisestä. Ja meillä melkein kaikki makeutetaan hunajalla, jo iänikuisella elämän eliksiirillä. Oma isoisänikin harrasti mehiläisten kasvatusta, muistan sen ihanan vahan ja hunajaisen tuoksun, kun hunajaa käsiteltiin ja siinä hän paljaalla kämenellään mehiläisiä joskus paijaili.