Raukeaa aamua, leikkejä ja kotoisaa lomailua. Iltapäiväksi reissu kaupunkiin mm. Ruohonjuuri-kauppaan täyttämään pesuainepulloja...siitä lisää sitten huomenna. Teinpä tänäänkin pikkuisen ympäristöteon. Vaihdoin olohuoneen "viihdepalveluille" (telkkari, stereot yms.) yhteisen jatkojohdon, josta kaikkien stand by virrat voi sammuttaa kerralla. Zyskowicz oli kiittänyt polttavankysymyksen viestistä. Samon Päivi Lipponen, hän oli kirjoittanut aloitteestaan ilmaisesta joukkoliikenteestä ja pyysi pitämään häneen yhteyttä. Eilisen vinkin perusteella lähetin ilmastolakipyynnön kaikille oman vaalipiirini edustajille.

Eilisessä HS:ssa oli vielä Heikki Auvisen mielipidekirjoitus, joka saa minut tosiaan mietteliääksi. Kirjoitus oli hyvin perusteltu .Hänen mielestään merkittävin ekoteko maapallon hyväksi on syntyvyyden säännöstely. Kirjoitus on kauniimpi versio Linkolan ajatuksista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Linkola

Asia tietysti kosketti minua esimerkisi eilisen kirjoitukseni vuoksi. Hehkutan itse, miten upea kokemus vanhemmuus on. Ymmärrän oman "valtani" vaikuttaa lapsiini ja tiedän, että siinäkin minulla on paljon puutteita. Miksi eilisellä reissulla oli syytä ostaa yhtään mitään, eikö uiminen ja ulkonasyöminen ollut jo paljon ? Kun olen vähennellyt sähkönkäyttöä, meillä on surtu vanhan kiukaan lähtöä ja pikkuvessan lattialmmityksen sulkeminenkin oli suru-uutinen lapsille, vaikkeivät nyt enää muista/ huomaa koko asiaa. Olen niin iloinen, että olen voinut antaa lapsille parhaan mahdollisen alun, mutta monesti luopuminen on vaikeaa ja selaiseen on heidänkin varauduttava, mikäli ilmastokatastrofi ennusteet osaltaankaan toteutuvat.

Vanhemmaksi haluaminen on monimutkainen asia, johon liittyy paljon. Hoivaviettini on vaikuttanut koko elämääni. Heti jo pienestä pitäen olen pihapiirini pikkuisille tarjoutunut hoitajaksi. Nykyisen työnantajani palkkalistoilla olen ollut viisitoistavuotiaasta- lastenhoivatyössä. Sikäli pystyn mielestäni kertomaan näkemyksestä myös toisten ilmisten lasten hoitamisesta sydämmellisesti ja silti oma vanhemmuus on erilaista. Entä sellaisissa kulttuureissa, jossa lapset turvaavat vanhempien vanhuudenpäivät jne.

Entä sitten inhimillisyys jo syntyneitä lapsia kohtaan, joiden elinolosuhteet ovat surkeat. Miten suhtautua "kummilapsemme" avustustoimintaan Ugandassa. Hyödyttääkö pienen tytön auttaminen / koulutus esim. että hän tulee tietoisemmaksi asioista, joita ihmiskunta voi hyödykseen tehdä ?

Joo... syvällisiä asioita.