Täältä saan taas pientä kirjoiteltavaa. Hienoin ekoteko tänään on sukupolvien välisen yhteyden ylläpitäminen. On kiva kuulla vanhempien ja nyt isovanhempien omia ajatuksia mm. lapsuuden muistoja. Omien juurien oivaltaminen on minusta avain yhteyden löytymiseen myös oman ympäristön ja siihen vaikuttamisen suhteen.
Hauskointa on katsella, kuinka lapset löytävät vanhoista tavaroista loputtomasti puuhaa. Simpukan kuoret ovat olleet mainioissa leikeissä, pikkuisilla leikkikangaspuilla on puuhattu kuvakudosta... täällä on myös tarjolla kaikenlaista säästettyä askartelumateriaalia ja mm. niin parjatusta askartelumateriaalista kuin vessapaperirullista on tullut arvokas ja hieno avaruusalus.
Mummu on taas ollut (vaatimaton) ekotekosankari:
Saapuessamme huomasimme ulkohousuissa palkeankielen- oli kuulemma repeytynyt puussa kiipeillessä. Mummu korjasi housut tottuneesti, sillä samalla kokemuksella, millä korjaa muitakin vaatteita.
Lapsille mummu oli luvannut, että valavat kynttilöitä yhdessä. Vanhoista kertyneistä steariineista, joita on kerätty lähipiiristä, tehtiin nyt yhdessä uusia kynttilöitä.
Täällä pestään astiat käsin, koko ilmapiiri on kiireetön ja mukavalla tavalla aika pysähtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti