Laulut ovat meillä arkipäivää. Ei siis päivääkään (hyvä jos hetkeäkään), jolloin ei joku lallattele. Valokuvatorstain haasteen kappale on mukava laulu ihan ilman mitään lisäenergiaa- vaikka tuutulauluksi hyräiltynä.
"Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Täällä Pohjantähden alla, murheita on laulajalla,
täällä kuu kumoittava on myös alakuloinen.
Täällä Pohjantähden alla,hiipii sieluun asti halla,
ja tunteet tappamalla, rikki repii sydämen.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Täällä Pohjantähden alla,korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen."
Säv: Petri Laaksonen
San: Turkka Mali
5 kommenttia:
Tämä on hieno, tähtineen kaikkineen. Hyvät sävyt, sellainen aito sininen hetki!
Tämä laulu soi usien meilläkin. Kuva innostaa lähtemään ulos!
Kappale on kaunis, ja osoittelematon.
Kuvassa on mukava kulma, tulee hyvin esiin taivaan (tähden, kuun) alla oleminen.
Onpas kauniin satumainen kuva! Täälläkin rallatellaan koko ajan:)
Lumi puiden oksilla on kaunista!
Lähetä kommentti