Valokuvatorstain haaste "en tiedä mitään" herätti minussa myös tunteen, joka on lähellä epätoivoa. En millään haluaisi laittaa rumaa kuvaa, mutta nyt se osuu. Välinpitämättömyyden voi yrittää selittää ettei tiedä ja kohdatessaan tilanteen, jossa hälläväliä ja tietämättömyys yhdistyvät tulee itsellekin mieleen, että en tiedä mitään, miten voisi kannustaa.
Tämä on sitäpaitsi koulun pihalta, jossa nuorille uskoakseni opetetaan mm. kartonkikierrätystä linkissä kartongin kiertokulku ja varmasti heitä valistetaan myös terveellisistä elämäntavoista.
2 kommenttia:
On helppo heittää jotain ja "olla tietämättä" siitä mitään ja vielä helpompi on heittää, kun joku on ensin heittänyt...
Kärsivällisyyttä, me kasvattajat! Kunhan ensin oppivat sisäsiisteiksi, ja tietävät, miten liikutaan kalustetuissa huoneissa :)
Kuvahan on hieno, vaikka aihe on ruma.
Lähetä kommentti